Uumajassa Strömpilenin lähellä on kierrätyskeskus, josta löytyy todella edullisia astioita ja muuta vaihtarin mahdollisesti haluamaa, myös polkupyöriä. Jos haluaa käyttää esim. hyvää teflonpäällystettyä paistinpannua tai muuta hellävaroin kohdeltavaa, niin se kannattaa tuoda tai ostaa paikan päältä, mutta muita astioita ei välttämättä kannata alkaa kantamaan, koska niitä saa tuolta todella edullisesti (ja niitä voi olla jo siellä asunnossa valmiina yhteiskäytössä.)
Me huomattiin että oltaisiin voitu ottaa mukaan esim. vähän huonommat pyyhkeet, sellaiset jotka olisi voinut jättää sitten vaihtokohteeseen, koska vaihdon aikana kuitenkin joskus ostaa jotain ja olisi kiva jos voisi jättää jotain että kaikki mahtuisi mukaan.
Pyykkimahdollisuudet on ainakin Gluntens vägillä tosi hyvät, ja taitaapa olla muuallakin. Itse pyykkäsin kerran viikossa aina samaan aikaan, ja tarvitsin siis vain viikon aikana käytettävän määrän vaatteita. Yleensä pyykkipäivään mennessä melkein kaikkia vaatteita oli viimeiset menossa, ja siitäkin tiesi ettei niitä ollut kantanut liikaa mukanaan. Tuota rutiinia voin lämpimästi suositella.
Sellainen vinkki vielä, että jos haluaa käyttää läppäriä netin kanssa sängyssä niin kannattaa tuoda tarpeeksi pitkä nettipiuha. Itselläni oli ihan turhan lyhyt piuha mukana, ja huoneen muoto oli sellainen että eipä sitä sänkyä siihen lähelle saanut. Jatkojohtoja taisi olla siellä kierrätyskeskuksella.
perjantai 22. kesäkuuta 2012
Opiskelijoiden asuntoalueista Uumajassa
Sain blogin lukijalta kysymyksen siitä, mitä asuinaluetta suosittelisin Uumajassa. Kirjoitin vastauksen, mutta julkaisenkin sen tässä erillisenä postauksena niin että se olisi löydettävissä myös muille.
Ålidhemissä on varmasti vilkkain opiskelijaelämä. Siellä asuu paljon vaihtareita ja siellä järjestetään paljon käytäväbileitä. Tämä on hyvä tai huono juttu riippuen siitä haluatko olla mukana bilettämässä, vai haluaisitko joskus perjantai- tai lauantai-iltana nukkuakin. Ålidhem centrumista löytyy hyvät perusruokakaupat, eikä Strömpileniin ole pitkä matka (siellä on jotakuinkin halvin iso ruokakauppa, ICA Maxi, vastaa hieman Prismaa tai Citymarketia). Ålidhemistä ei myöskään ole pitkä matka yliopistolle tai Iksulle.
Mariehemistä me ei alueena kamalasti pidetty. Siellä on aika tunkkaisen oloinen pieni ICA ja se on alueena vähän turhan kaukana yliopistolta.
Nydalahöjdistä en osaa sanoa muuta kuin että se on lähellä IKSUa ja Nydalasjön aluetta.
Berghemissä on myös vain pieni ja kallis ICA, se on kuitenkin taas lähellä yliopistoa.
Gluntens vägin taloissa alkaa ikä näkyä, ja siisteystaso vaihtelee kerroksittain (kuten toki varmasti muissakin). Siellä on vain pari vaihtareille tarkoitettua kämppää, ja siellä on melko rauhallista. Ainoa kokemamme meluhäiriö tuli tyypistä joka jätti toisinaan musiikin tosi kovalle ja sammui sänkyynsä. Alue on tosi mukavan lähellä yliopistoa, mutta kaupassa pitää käydä esim. Ålidhemissä, ja Strömpileniinkin pitää mennä bussilla esim. Ålidhemin kautta, mutta toisaalta kävelymatka sinne ei ole aivan hirveä (25-30 min) vaikka olisikin hieman ostoksia repussa. Ja Ålidcentrumiinkin kävelee 10 minuutissa. Tämä alue on ainoa, jossa huoneissa ei ole omaa suihkua, mutta se ei häirinnyt edes ystävääni, joka olikin valmistautunut siihen että suihkun jakaminen olisi ikävää. Mutta suihkukengät meillä oli molemmilla.
Eli sosiaalielämä on varmaankin vilkkainta Ålidhemissä, ja toisaalta muilla alueilla saa elellä rauhallisemmin. Mariehemiä emme suosittele sen sijainnin (kaukana sekä yliopistolta että keskustasta) emmekä kaupan vuoksi, mutta toisaalta, kylläpä sielläkin ihmiset ovat viihtyneet. :)
Ålidhemissä on varmasti vilkkain opiskelijaelämä. Siellä asuu paljon vaihtareita ja siellä järjestetään paljon käytäväbileitä. Tämä on hyvä tai huono juttu riippuen siitä haluatko olla mukana bilettämässä, vai haluaisitko joskus perjantai- tai lauantai-iltana nukkuakin. Ålidhem centrumista löytyy hyvät perusruokakaupat, eikä Strömpileniin ole pitkä matka (siellä on jotakuinkin halvin iso ruokakauppa, ICA Maxi, vastaa hieman Prismaa tai Citymarketia). Ålidhemistä ei myöskään ole pitkä matka yliopistolle tai Iksulle.
Mariehemistä me ei alueena kamalasti pidetty. Siellä on aika tunkkaisen oloinen pieni ICA ja se on alueena vähän turhan kaukana yliopistolta.
Nydalahöjdistä en osaa sanoa muuta kuin että se on lähellä IKSUa ja Nydalasjön aluetta.
Berghemissä on myös vain pieni ja kallis ICA, se on kuitenkin taas lähellä yliopistoa.
Gluntens vägin taloissa alkaa ikä näkyä, ja siisteystaso vaihtelee kerroksittain (kuten toki varmasti muissakin). Siellä on vain pari vaihtareille tarkoitettua kämppää, ja siellä on melko rauhallista. Ainoa kokemamme meluhäiriö tuli tyypistä joka jätti toisinaan musiikin tosi kovalle ja sammui sänkyynsä. Alue on tosi mukavan lähellä yliopistoa, mutta kaupassa pitää käydä esim. Ålidhemissä, ja Strömpileniinkin pitää mennä bussilla esim. Ålidhemin kautta, mutta toisaalta kävelymatka sinne ei ole aivan hirveä (25-30 min) vaikka olisikin hieman ostoksia repussa. Ja Ålidcentrumiinkin kävelee 10 minuutissa. Tämä alue on ainoa, jossa huoneissa ei ole omaa suihkua, mutta se ei häirinnyt edes ystävääni, joka olikin valmistautunut siihen että suihkun jakaminen olisi ikävää. Mutta suihkukengät meillä oli molemmilla.
Eli sosiaalielämä on varmaankin vilkkainta Ålidhemissä, ja toisaalta muilla alueilla saa elellä rauhallisemmin. Mariehemiä emme suosittele sen sijainnin (kaukana sekä yliopistolta että keskustasta) emmekä kaupan vuoksi, mutta toisaalta, kylläpä sielläkin ihmiset ovat viihtyneet. :)
tiistai 1. toukokuuta 2012
Pari sanaa blogista
Pian aion julkaista hyödyllistä tietoa Uumajan vaihtoa suunnitteleville, sellaista mitä osaan sanoa nyt jälkeen päin. Olen yrittänyt tagitellä näitä postauksia aiheen mukaan, mutta varmuuden vuoksi kannattaa lukea kaikki postaukset. Sen verran voin sanoa, että jos kappaleen alussa alan puhua jääkiekosta, niin se loppuosakin käsittelee jääkiekkoa. :) Olen yrittänyt pitää tämän blogin yksityisasioista vapaana ja mahdollisimman hyödyllisenä kaikille tuleville Ruotsin ja Uumajan vaihtareille. Multa voi vapaasti kysellä juttuja ja kysymyksistä tulee infoa sähköpostiini, joten laitan kyllä vastauksenkin ihan hyvällä aikataululla. Kerron myös mielelläni muuta. En jaksa kirjoittaa blogituksia esim. eri asumisvaihtoehdoista, mutta osaan kertoa niistäkin ainakin jotain; siis jos mietit esim. minkä asumiskohteen valitsisit, kysy ihmeessä lisätietoa ja vinkkejä.
Nyt olen lomaillut pari viikkoa Suomessa. Uumaja kutsuu huomenna. Pääsen onneksi taas kyydillä Vaasan satamaan ja Uumajassa minua tulee vastaan se sama uusi tuttava, joka minut vei siellä satamaan viime kerralla. Kannattaa jutustella ihmisille myös yliopiston ulkopuolella, kontakteista voi olla aina hyötyä ja maailma on täynnä avuliaita, ihania ihmisiä.
En tiedä kuinka kauan aion vielä olla Ruotsissa, katsotaan miltä tuntuu. Kontaktiopetusta ei ole enää kuin parin viikon päähän, mutta vuokrasopimus kestää kesäkuun puoliväliin. Kaverini on Uumajassa varmuudella toukokuun loppuun saakka, ja kieltämättä molempien matka olisi mukavampi jos lähtisimme samaa matkaa, mutta en silti tiedä koska tulen takaisin.
Tähän liittyen voisin sanoa vielä jotain noista kurssivalinnoista. Kuten ehkä tiedätkin, nämä pääasialliset kurssit etenevät yleensä yksi kerrallaan 100 % intensiteetillä (siis vieden mielellään 100 % opiskeluajasta) kestäen 1/4 lukukautta. On myös kursseja, jotka vievät esim 50 % opiskeluajasta 1/2 lukukautta, tai 25 % opiskeluajasta koko lukukauden. Paras vaihtoehto olisi ottaa 4 100%:n kurssia peräkkäin, tai esim. 4 25% kurssia koko lukukaudelle. Mieti siis kurssivalintoja tarkkaan, ja kysy neuvoa vaikka minulta (Uumajan kohdalla), että miten kannattaa kurssivalintoja tehdä. Kurssien tekemättömyydessähän ei ymmärtääkseni sinällään ole ongelmaa, mutta vaihto-ohjelman sisältämät opintopistevaatimukset (tai Kelan) tai muu sellainen voi käytännössä pakottaa suorittamaan kaikki, vaikka se olisikin hyvin vaikeaa. Ymmärtääkseni ihan yleisesti kaikkien aineiden kohdalla, mutta ainakin omilla kursseillani opiskelu on vaativaa ja itsenäistä. Se ei ole mitään, mitä ei voisikin vaatia, mutta erosi kuitenkin esim. omista opinnoistani Jyväskylän yliopistossa. Meillä Jyväskylässä esimerkiksi luennoilla ja luentomuistiinpanoilla on huomattavasti suurempi painoarvo kun Uumajssa taas ei pärjää ilman omaa panosta ja lukemista. Itsellä toki vaikutti myös se, että piti lukea ja opiskella ruotsiksi, mikä ei ole vieläkään kovin vahva. Noh, kuitenkin, kurssit ovat juuri sopivan haastavia ja hyviä, mutta mikäli työpanokseksi vaaditaan 175 %, ei kenelläkään ole kivaa. Siis kysy neuvoa mikäli et ole varma siitä miten kurssit aikatauluusi asettuvat! :)
Nyt olen lomaillut pari viikkoa Suomessa. Uumaja kutsuu huomenna. Pääsen onneksi taas kyydillä Vaasan satamaan ja Uumajassa minua tulee vastaan se sama uusi tuttava, joka minut vei siellä satamaan viime kerralla. Kannattaa jutustella ihmisille myös yliopiston ulkopuolella, kontakteista voi olla aina hyötyä ja maailma on täynnä avuliaita, ihania ihmisiä.
En tiedä kuinka kauan aion vielä olla Ruotsissa, katsotaan miltä tuntuu. Kontaktiopetusta ei ole enää kuin parin viikon päähän, mutta vuokrasopimus kestää kesäkuun puoliväliin. Kaverini on Uumajassa varmuudella toukokuun loppuun saakka, ja kieltämättä molempien matka olisi mukavampi jos lähtisimme samaa matkaa, mutta en silti tiedä koska tulen takaisin.
Tähän liittyen voisin sanoa vielä jotain noista kurssivalinnoista. Kuten ehkä tiedätkin, nämä pääasialliset kurssit etenevät yleensä yksi kerrallaan 100 % intensiteetillä (siis vieden mielellään 100 % opiskeluajasta) kestäen 1/4 lukukautta. On myös kursseja, jotka vievät esim 50 % opiskeluajasta 1/2 lukukautta, tai 25 % opiskeluajasta koko lukukauden. Paras vaihtoehto olisi ottaa 4 100%:n kurssia peräkkäin, tai esim. 4 25% kurssia koko lukukaudelle. Mieti siis kurssivalintoja tarkkaan, ja kysy neuvoa vaikka minulta (Uumajan kohdalla), että miten kannattaa kurssivalintoja tehdä. Kurssien tekemättömyydessähän ei ymmärtääkseni sinällään ole ongelmaa, mutta vaihto-ohjelman sisältämät opintopistevaatimukset (tai Kelan) tai muu sellainen voi käytännössä pakottaa suorittamaan kaikki, vaikka se olisikin hyvin vaikeaa. Ymmärtääkseni ihan yleisesti kaikkien aineiden kohdalla, mutta ainakin omilla kursseillani opiskelu on vaativaa ja itsenäistä. Se ei ole mitään, mitä ei voisikin vaatia, mutta erosi kuitenkin esim. omista opinnoistani Jyväskylän yliopistossa. Meillä Jyväskylässä esimerkiksi luennoilla ja luentomuistiinpanoilla on huomattavasti suurempi painoarvo kun Uumajssa taas ei pärjää ilman omaa panosta ja lukemista. Itsellä toki vaikutti myös se, että piti lukea ja opiskella ruotsiksi, mikä ei ole vieläkään kovin vahva. Noh, kuitenkin, kurssit ovat juuri sopivan haastavia ja hyviä, mutta mikäli työpanokseksi vaaditaan 175 %, ei kenelläkään ole kivaa. Siis kysy neuvoa mikäli et ole varma siitä miten kurssit aikatauluusi asettuvat! :)
torstai 12. huhtikuuta 2012
Kommunikoinnista ja korridoreista
Ruotsissa olemme törmänneet useita kertoja yhteen tiettyyn suomen kielen lauseeseen, jonka kaikki ruotsalaiset tuntuvat osaavan. Tiedätkö mikä se on? Kerron lopussa.
Kommunikointi sujuu jo tosi hyvin, ja tietyissä tilanteissa ja konteksteissa on helpompaa puhua ruotsia kuin englantia. Nyt uskaltaa myös puhua rauhassa ja hitaammin, ja jos on rauhassa saanut selittää ruotsiksi niin kukaan ei ole puhunut takaisin englantia.
Korridoriasuminen alkaa ärsyttää. Vaihtoon lähteville voin sanoa, että itseäni ei suihkun jakaminen haittaa tippaakaan. Granted, oon aina pitänyt sandaalit jalassa enkä sit saanut myöskään mitään jalkasientä. Mulle ei oo myöskään kertaakaan käynyt niin että haluaisin suihkuun ja siellä on jo joku, ja samassa rakennuksessa asuvalle kaverillenikin niin on käynyt vain kolmesti. Siis jaettu suihku - no big deal.
Mutta keittiö. Oppii kyllä joustamaan ja olemaan kärsivällinen. Ei se mikään kauhea läävä ole. Ja ihmiset kuitenkin jossain välissä siivoaa jälkensä osapuilleen jotenkin. Mutta sitten ne kaikki pienet jutut joista et enää viitsi sanoa.
"Aai, likasia astioita altaat täynnä, noooh ei se mitään eihän niitä heti ehdi."
"Ai nyt tulet tiskaamaan niitä astioita kun mulla on tässä hommat kesken, no eihän se mitään, eihän munkaan tarvi astioita tiskata tässä ruokaa laittaessa, kato tykkään jättää ne lojumaan tänne niinku tekin teette."
"Ai sillä isolla levyllä keität niitä munia pienessä kattilassa - no sitähän minäkin, mitä sitä energiaa turhaan säästämään."
"Ai kiva jätit tiskirätin tippuvan märäks ettei mun tarvii kastella sitä uudestaan edes näin neljän tunnin päästä, jes!"
Haluaisin jo omaan keittiöön. Siellä on vain yksi tyyppi joka tekee asiat ihan eri tavalla kuin minä, ja rakastan sitä tyyppiä.
Nyt mä olen lähdössä käymään Suomessa. Alunperin en ajatellut käydä kertaakaan, mutta jouduin pyörtämään päätökseni korkeampien voimien edessä (jalkapallokauden alku). Ajattelin etten tilaa taksia ja teen kuten yksi toinen suomalainen vaihtari, menen bussilla mahdollisimman lähelle satamaa ja kävelen siitä sen loppumatkan, n. 3,5 km. Etsiskelin kuitenkin autokyytiä, koska rinkka ja sade ja pitkä matka, ja otin sitten yhteyttä siihen aiemmin mainitsemaani jääkiekkoäitiin jota olin nähnyt pari kertaa. He eivät enää asuneet Uumajassa, mutta hän käski soittamaan ystävälleen ja ystäväpä suostuikin minut viemään satamaan tänään. Olen kyllä tosi iloinen siitä. Paluumatkalla saatan olla pelimies ja tilata taksin lähimmälle bussipysäkille. Katsotaan sitten.
Niin, se suomen kielen lause, jonka osapuilleen kaikki ruotsalaiset tuntuvat osaavan on vessan pattereista opittu "ei saa peittää".
Kommunikointi sujuu jo tosi hyvin, ja tietyissä tilanteissa ja konteksteissa on helpompaa puhua ruotsia kuin englantia. Nyt uskaltaa myös puhua rauhassa ja hitaammin, ja jos on rauhassa saanut selittää ruotsiksi niin kukaan ei ole puhunut takaisin englantia.
Korridoriasuminen alkaa ärsyttää. Vaihtoon lähteville voin sanoa, että itseäni ei suihkun jakaminen haittaa tippaakaan. Granted, oon aina pitänyt sandaalit jalassa enkä sit saanut myöskään mitään jalkasientä. Mulle ei oo myöskään kertaakaan käynyt niin että haluaisin suihkuun ja siellä on jo joku, ja samassa rakennuksessa asuvalle kaverillenikin niin on käynyt vain kolmesti. Siis jaettu suihku - no big deal.
Mutta keittiö. Oppii kyllä joustamaan ja olemaan kärsivällinen. Ei se mikään kauhea läävä ole. Ja ihmiset kuitenkin jossain välissä siivoaa jälkensä osapuilleen jotenkin. Mutta sitten ne kaikki pienet jutut joista et enää viitsi sanoa.
"Aai, likasia astioita altaat täynnä, noooh ei se mitään eihän niitä heti ehdi."
"Ai nyt tulet tiskaamaan niitä astioita kun mulla on tässä hommat kesken, no eihän se mitään, eihän munkaan tarvi astioita tiskata tässä ruokaa laittaessa, kato tykkään jättää ne lojumaan tänne niinku tekin teette."
"Ai sillä isolla levyllä keität niitä munia pienessä kattilassa - no sitähän minäkin, mitä sitä energiaa turhaan säästämään."
"Ai kiva jätit tiskirätin tippuvan märäks ettei mun tarvii kastella sitä uudestaan edes näin neljän tunnin päästä, jes!"
Haluaisin jo omaan keittiöön. Siellä on vain yksi tyyppi joka tekee asiat ihan eri tavalla kuin minä, ja rakastan sitä tyyppiä.
Nyt mä olen lähdössä käymään Suomessa. Alunperin en ajatellut käydä kertaakaan, mutta jouduin pyörtämään päätökseni korkeampien voimien edessä (jalkapallokauden alku). Ajattelin etten tilaa taksia ja teen kuten yksi toinen suomalainen vaihtari, menen bussilla mahdollisimman lähelle satamaa ja kävelen siitä sen loppumatkan, n. 3,5 km. Etsiskelin kuitenkin autokyytiä, koska rinkka ja sade ja pitkä matka, ja otin sitten yhteyttä siihen aiemmin mainitsemaani jääkiekkoäitiin jota olin nähnyt pari kertaa. He eivät enää asuneet Uumajassa, mutta hän käski soittamaan ystävälleen ja ystäväpä suostuikin minut viemään satamaan tänään. Olen kyllä tosi iloinen siitä. Paluumatkalla saatan olla pelimies ja tilata taksin lähimmälle bussipysäkille. Katsotaan sitten.
Niin, se suomen kielen lause, jonka osapuilleen kaikki ruotsalaiset tuntuvat osaavan on vessan pattereista opittu "ei saa peittää".
lauantai 17. maaliskuuta 2012
Kommunikointi sujuu
Kipeenä olon jälkeen sitten vaan takaisin veteen eli kommunikoimaan ruotsiksi. Pienen tauon jälkeen huomasi kyllä eroa siinä miten oli rauhassa kotona ollessa kommunikointitaidot kehittyneet. Oon ollut nyt parin päivän aikana melko monessa kommunikointitilanteessa ja on mennyt tosi hyvin! Helpommat jutut olen saanut sanottua ihan normaalisti, ja olen myös melko nopeasti ymmärtänyt mitä multa on kysytty. Yhdessä kaupassa katseltiin myyjän kanssa erilaisia tuotteita ja onnistuinpa kertomaan että minkä tyylisistä pidin ja minkä tyylisistä en. Kaiken kaikkiaan on mennyt tosi hyvin!
Huomasin myös että nyt on helpompi saada selkoa siitä mitä ihmiset puhuu. Erottaa jo että missä sanojen rajat menee ja ymmärtää lauseita. Kontekstissaan on hyvin helppo ymmärtää juttuja.
Jes edistystä!
Huomasin myös että nyt on helpompi saada selkoa siitä mitä ihmiset puhuu. Erottaa jo että missä sanojen rajat menee ja ymmärtää lauseita. Kontekstissaan on hyvin helppo ymmärtää juttuja.
Jes edistystä!
maanantai 12. maaliskuuta 2012
keskiviikko 7. maaliskuuta 2012
Kielitaidottomuuden tunne on vahvasti läsnä
Välillä iskee koti-ikävä, varsinkin ruuan suhteen. On aika vaikeeta löytää omia tuttuja ruokajuttuja ellei ne ole jotain kansainvälistä tai sitten jokin perusjuttu, niin kuin vihannes.
Siitä, että haluaa käyttää mieluummin ruotsia kuin englantia, on välillä enimmäkseen harmia.
Pikaruokaa on ikävää tilata, varsinkin jos takana on jono ja työntekijöillä kiire. Tuntuu tyhmältä sönköttää ruotsia ja kysyä joka kysymykseen että anteeksi, voitko puhua hitaammin, kun jos voisi puhua englantia, kaikki menisi sujuvasti.
On ikävä sitä, että tietää miten asiat sujuu, ja sitä että jos ei tiedä, niin voi helposti kysyä ja selvittää asian. Tässä englanti auttaisi vain jälkimmäisessä tilanteessa.
Hyviä puolia on myös.
Oma salakieli. Kaverin kanssa voi normaalilla äänellä jutella henkilökohtaisia tavallisia asioita ravintolassa, bussissa, kaupassa ym. ilman tarvetta miettiä että nyt koko maailma joutuu kuuntelemaan meidän juttujamme. Meidän puhe on muille vain jotain ulkomaalaisten solkotusta.
Siinäkin on huono puoli: Yhdessä ei puhu ruotsia. Toisaalta, suomea tarvitsee. Se auttaa olemaan ulkomailla.
Mitäs muuta.
Keskusteluissa ei pysy vieläkään mukana. Ihmiset puhuu nopeasti ja murteella. Ei tunnu kivalta muistuttaa koko ajan, ettei osaa. Vaikka pitäisi. Tuntuu että on huono, vaikka tämä on kolmas kieli.
Oppitunnilla pysyy mukana. Tuttujen sanojen välit pienenee ja väleissä oleva outo mölinä vähenee. Joskus ymmärtää kaikki ne pienet nopeat sanat, joita tuttu opettaja innostuksissaan käyttää. Yleensä ei. Silti, jos diaesityksissä ei ole tukisanoja tai jos asia ei ole tuttu, paljon jää ymmärtämättä. On kauheaa jos opettaja kysyy tunnilla jotain minulta.
Ihmisiä pitäisi saada kuunnella rauhassa. Yleensä ihmiset on liian mukavia ja yrittävät ottaa mukaan keskusteluun. En halua, en osaa sanoa tähän asiaan mitään. Haluan vaan totutella kuuntelemaan teitä. Mutta tämä jää sanomatta, ja on helpompi olla epäsosiaalinen vaikka ei haluakaan.
Englannin tunneilla voi olla sosiaalinen, ja muiden ulkomaalaisten kanssa. Ihmiset ihastuu ja kehuu kielitaitoa. Ruotsalaisten kanssa on eri juttu. Pitäisi puhua ruotsia. Ei vaan pysty, ei vielä.
Olenko oppinut jotain?
Jos minulle puhutaan huonoa suomea, puhun suomea takaisin. Jos se ei ymmärrä, vaihdan sanoja. Yritän puhua yleiskieltä, selkeästi. Kyllä se kysyy jos se haluaa puhua englantia. Kysyy tai puhuu kysymättä.
Enkö muuta?
Ehkä vähän sitä, miltä tuntuu kuulua vähemmistöön. Tai olla jotenkin huonompi tai kykenemättömämpi kuin kaikki muut. Kielitaidoton tai muuten huono. Ja ihan vaan sen vuoksi, että ei haluaisi käyttää englantia. Yllättävää avartumista.
Kyllä olisi ikävää olla täällä yksin.
Siitä, että haluaa käyttää mieluummin ruotsia kuin englantia, on välillä enimmäkseen harmia.
Pikaruokaa on ikävää tilata, varsinkin jos takana on jono ja työntekijöillä kiire. Tuntuu tyhmältä sönköttää ruotsia ja kysyä joka kysymykseen että anteeksi, voitko puhua hitaammin, kun jos voisi puhua englantia, kaikki menisi sujuvasti.
On ikävä sitä, että tietää miten asiat sujuu, ja sitä että jos ei tiedä, niin voi helposti kysyä ja selvittää asian. Tässä englanti auttaisi vain jälkimmäisessä tilanteessa.
Hyviä puolia on myös.
Oma salakieli. Kaverin kanssa voi normaalilla äänellä jutella henkilökohtaisia tavallisia asioita ravintolassa, bussissa, kaupassa ym. ilman tarvetta miettiä että nyt koko maailma joutuu kuuntelemaan meidän juttujamme. Meidän puhe on muille vain jotain ulkomaalaisten solkotusta.
Siinäkin on huono puoli: Yhdessä ei puhu ruotsia. Toisaalta, suomea tarvitsee. Se auttaa olemaan ulkomailla.
Mitäs muuta.
Keskusteluissa ei pysy vieläkään mukana. Ihmiset puhuu nopeasti ja murteella. Ei tunnu kivalta muistuttaa koko ajan, ettei osaa. Vaikka pitäisi. Tuntuu että on huono, vaikka tämä on kolmas kieli.
Oppitunnilla pysyy mukana. Tuttujen sanojen välit pienenee ja väleissä oleva outo mölinä vähenee. Joskus ymmärtää kaikki ne pienet nopeat sanat, joita tuttu opettaja innostuksissaan käyttää. Yleensä ei. Silti, jos diaesityksissä ei ole tukisanoja tai jos asia ei ole tuttu, paljon jää ymmärtämättä. On kauheaa jos opettaja kysyy tunnilla jotain minulta.
Ihmisiä pitäisi saada kuunnella rauhassa. Yleensä ihmiset on liian mukavia ja yrittävät ottaa mukaan keskusteluun. En halua, en osaa sanoa tähän asiaan mitään. Haluan vaan totutella kuuntelemaan teitä. Mutta tämä jää sanomatta, ja on helpompi olla epäsosiaalinen vaikka ei haluakaan.
Englannin tunneilla voi olla sosiaalinen, ja muiden ulkomaalaisten kanssa. Ihmiset ihastuu ja kehuu kielitaitoa. Ruotsalaisten kanssa on eri juttu. Pitäisi puhua ruotsia. Ei vaan pysty, ei vielä.
Olenko oppinut jotain?
Jos minulle puhutaan huonoa suomea, puhun suomea takaisin. Jos se ei ymmärrä, vaihdan sanoja. Yritän puhua yleiskieltä, selkeästi. Kyllä se kysyy jos se haluaa puhua englantia. Kysyy tai puhuu kysymättä.
Enkö muuta?
Ehkä vähän sitä, miltä tuntuu kuulua vähemmistöön. Tai olla jotenkin huonompi tai kykenemättömämpi kuin kaikki muut. Kielitaidoton tai muuten huono. Ja ihan vaan sen vuoksi, että ei haluaisi käyttää englantia. Yllättävää avartumista.
Kyllä olisi ikävää olla täällä yksin.
lauantai 3. maaliskuuta 2012
Opiskelua
Tämä viikko oli melko kiireinen ja ahdistava, kun oli ekan ruotsin kurssin kotitentti. Meillä on nämä kaksi ruotsin ja pohjoismaisten kielten kurssia, joissa studietakt on 100%, ja ne kestää molemmat neljänneksen lukukaudesta. Tää oli nyt se eka. Tuo studietakt nyt sit tarkoittaa että tuon kurssin parissa pitäisi kulua 40 tuntia viikossa. Luentoja ym. oli keskimäärin 9 h viikossa, joten loppuaika oli varattu kirjallisuudelle - eli lukemiselle. Tietystikään en opiskellut kurssin parissa neljääkymmentä tuntia viikossa, mutta aika kuitenkin antaa osviittaa siitä, kuinka kiireinen aikataulu lukemisella on ja kuinka paljon sitä on. Noh, luin lähes kaiken (priorisoin ihan hyödyttömän näköiset tekstit pois, mutta niitä ei suhteessa kovin paljoa) mutta kotitentti, johon piti sitten kerätä tietoa näistä erinäisistä kirjoista, oli silti ahdistavaa hommaa. Omista vastauksistani tuli melko huonoja, mutta toivon että ne riittävät hyväksyttyyn. Lohdutan itseäni sillä, että opiskelin ihan oikeasti lähes kaiken minkä piti ja kasvatin tietämystäni reilusti. En ole myöskään ikinä noin lyhyessä ajassa lukenut ja omaksunut noin vaativia (ihan normaaleja) tekstejä ruotsiksi. Lukutaito on kohentunut hemmetisti!
Koska täällä Ruotsissa on tämä systeemi, että jokin kurssi voi kestää hetken ja vaatia kaiken ajan, on vaikeaa koota kursseista sopiva paletti. Jos jokin kokonaisuus ei kelpaa, on vähän hankalaa alkaa tekemään omaa kokonaisuutta paloista. Tämä näkyy mulla nyt tämän lukukauden ekassa puoliskossa, kun mun pitäisi kurssivaatimusten mukaan tehdä töitä 70 tuntia viikossa. Toinen lukukauden puolikas taas menee 30 tunnilla. Mulla on koko lukukauden kestäviä kursseja kolme, joista kaksi on nettikursseja (toisessa tehdään ryhmätöitä) ja yksi on helppo kurssi jossa on pakko käydä paikalla 2 h viikossa. Noissa ei yhteensä ole kovin hirveästi työtä. Noista kuitenkin vain yksi on ruotsin kurssi. Ne varsinaiset ruotsin kurssit joita tulin tänne tekemään, on lukukauden alkupuoliskolla noiden kolmen kurssin päällä peräkkäin, ja ne yksin vaativat 100 % opiskeluajasta. Joten kumpiakaan ei oikein voi jättää pois. Hyvänä puolena tässä on se, että mikäli saan nuo vaikeat ruotsin kurssitkin tehtyä, kerään Ruotsin opintopisteitä 45. Niiden pitäisi olla saman arvoisia myös meillä, mutta vastaavuudesta päätetään sitten myöhemmin.
Englanti kansainvälisille opiskelijoille, kurssi jota tarjotaan varmaan kaikkialla, on tietysti suomalaiselle melko helppo. Läpi ei tietenkään pääse luistelemaan, koska tehtäviä pitää tehdä. Tuoltakin kurssilta kuitenkin oppii kaikenlaista, koska kyllähän eri maissa opetuksessa korostetaan ihan eri asioita. Meidän englannin opettajalla on vahva ruotsalainen korostus, mutta onneksi mun ei enää tarvitse opetella ääntämään, ainakaan kovin paljoa. En ainakaan suoraan luota sen ääntämykseen jos tulee vastaan sana, jonka ääntämystä en tiedä. Kurssikavereille olen ollut avuksi, kun monille niiden englannin keskustelutaidot on yhtä hyviä kuin mulle ruotsin - melko heikot siis. Toisten opastaminen ja tukeminen on ollut mukavaa, ja kieltenopettajan tulevaisuus tuntuu järkevältä.
Nyt on siis Från runor till SMS -kurssi, eli ruotsin kielen historia, ohi ja Språken i Norden alkaa. Parin viikon aikana on luettava aivan kamalasti, ja lisäksi mulla on kirjoitustehtäviä kaikista muistakin kursseista juuri nyt. Vähän stressaa, mutta kyllä kaikki onnistuu. Poikaystävän vierailu sattuu juuri sopivaan kohtaan niin että kaiken pitäisi olla tehtynä - ja lisää tulee kunhan hän palaa kotiin.
Vaihtariaktiviteetit on jääny nyt vähemmälle. Jos tykkää heilua baareissa, niin Ruotsissa kannattaa liittyä studentkåriin eli ylioppilaskuntaan. Se maksaa melko vähän, ja sillä saa paitsi opiskelijan statuksen Ruotsissa, niin pääsee myös opiskelijabaareihin. Uumajan baaritarjonta on melko heikkoa jos ei opiskelijabaareja laske mukaan. Busseistahan saa ikäalennusta kun on alle 26 vai 25, joten mihinkään sellaiseen ei välttämättä opiskelijastatusta tarvitse. Itse en liittynyt, eikä se vielä oikeastaan ole haitannut.
Koska täällä Ruotsissa on tämä systeemi, että jokin kurssi voi kestää hetken ja vaatia kaiken ajan, on vaikeaa koota kursseista sopiva paletti. Jos jokin kokonaisuus ei kelpaa, on vähän hankalaa alkaa tekemään omaa kokonaisuutta paloista. Tämä näkyy mulla nyt tämän lukukauden ekassa puoliskossa, kun mun pitäisi kurssivaatimusten mukaan tehdä töitä 70 tuntia viikossa. Toinen lukukauden puolikas taas menee 30 tunnilla. Mulla on koko lukukauden kestäviä kursseja kolme, joista kaksi on nettikursseja (toisessa tehdään ryhmätöitä) ja yksi on helppo kurssi jossa on pakko käydä paikalla 2 h viikossa. Noissa ei yhteensä ole kovin hirveästi työtä. Noista kuitenkin vain yksi on ruotsin kurssi. Ne varsinaiset ruotsin kurssit joita tulin tänne tekemään, on lukukauden alkupuoliskolla noiden kolmen kurssin päällä peräkkäin, ja ne yksin vaativat 100 % opiskeluajasta. Joten kumpiakaan ei oikein voi jättää pois. Hyvänä puolena tässä on se, että mikäli saan nuo vaikeat ruotsin kurssitkin tehtyä, kerään Ruotsin opintopisteitä 45. Niiden pitäisi olla saman arvoisia myös meillä, mutta vastaavuudesta päätetään sitten myöhemmin.
Englanti kansainvälisille opiskelijoille, kurssi jota tarjotaan varmaan kaikkialla, on tietysti suomalaiselle melko helppo. Läpi ei tietenkään pääse luistelemaan, koska tehtäviä pitää tehdä. Tuoltakin kurssilta kuitenkin oppii kaikenlaista, koska kyllähän eri maissa opetuksessa korostetaan ihan eri asioita. Meidän englannin opettajalla on vahva ruotsalainen korostus, mutta onneksi mun ei enää tarvitse opetella ääntämään, ainakaan kovin paljoa. En ainakaan suoraan luota sen ääntämykseen jos tulee vastaan sana, jonka ääntämystä en tiedä. Kurssikavereille olen ollut avuksi, kun monille niiden englannin keskustelutaidot on yhtä hyviä kuin mulle ruotsin - melko heikot siis. Toisten opastaminen ja tukeminen on ollut mukavaa, ja kieltenopettajan tulevaisuus tuntuu järkevältä.
Nyt on siis Från runor till SMS -kurssi, eli ruotsin kielen historia, ohi ja Språken i Norden alkaa. Parin viikon aikana on luettava aivan kamalasti, ja lisäksi mulla on kirjoitustehtäviä kaikista muistakin kursseista juuri nyt. Vähän stressaa, mutta kyllä kaikki onnistuu. Poikaystävän vierailu sattuu juuri sopivaan kohtaan niin että kaiken pitäisi olla tehtynä - ja lisää tulee kunhan hän palaa kotiin.
Vaihtariaktiviteetit on jääny nyt vähemmälle. Jos tykkää heilua baareissa, niin Ruotsissa kannattaa liittyä studentkåriin eli ylioppilaskuntaan. Se maksaa melko vähän, ja sillä saa paitsi opiskelijan statuksen Ruotsissa, niin pääsee myös opiskelijabaareihin. Uumajan baaritarjonta on melko heikkoa jos ei opiskelijabaareja laske mukaan. Busseistahan saa ikäalennusta kun on alle 26 vai 25, joten mihinkään sellaiseen ei välttämättä opiskelijastatusta tarvitse. Itse en liittynyt, eikä se vielä oikeastaan ole haitannut.
perjantai 17. helmikuuta 2012
OT: Tegs SK - Clemensnäs HC + Björklövenistä
Viimeinen Tegs SK:n kotipeli tältä kaudelta oli sunnuntaina. Voittivat Clemensnäs HC:n 12-3.
Tuosta ykkösdivarin jatkosarjasta pääsee jatkoon Bodens HF. Sillä on nyt 27 pistettä, TSK:lla 21 ja molemmilla vielä yksi peli jäljellä. TSK jää divariin, mutta mikäpäs siinä - ei niillä se peli nyt niin hyvin kulje.
Peli oli kyllä mukavaa katsottavaa. Pojat otti selvästi rennommin ja rakensivat sitten paikkoja enemmän. Varsinkin alkuosa pelistä oli tosi aktiivinen. Tuli Diskoksen pelit niiltä osin mieleen, että porukka tekee rohkeesti ratkasuyrityksiä kun ei oo mitään hävittävää.
Björklövenin pelinhän mä kävin sit viikko sitten lauantaina katsomassa. Istumaan pääsi kyllä seisomalipullakin, ja seisomakatsomoista yksi oli puhtaasti seisomakatsomo. Muualla tyypit istui ihan sujuvasti.
Sollefteån jengi hävisi Björklövenille aika sujuvasti 12-1, joskaan se ei ollut niinkään häviö vaan nöyryytys. Kummasti se häviö korostuu kun on humalainen katsojahengi huutelemassa kaikkea asiatonta. TSK:n pelin vastustaja hävisi ihan yhtä pahasti, mutta joukkueen tunnelma ei ollut lähellekään yhtä matalalla. Sollefteå sai lopussa maalin, mutta edes pelaajia ei kiinnostanut, kun taas Clemensnäsin maalit jaksoivat innostaa pelaajia vielä silloinkin kun häviö oli selvä.
Mut hyvinhän se Björklöven pelaa. Katsotaan nyt, missä käyn nyt kun TSK:n kausi loppui eikä jalkapalloilijat ole vielä aloittaneet. Vähän hylkii kyllä noi kannattajat. Mä vaan tykkään enemmän noista peleistä, joissa katsojamäärä on pieni ja henki kannustava. Ehkä kausi vaan..on.. ohi.
Tuosta ykkösdivarin jatkosarjasta pääsee jatkoon Bodens HF. Sillä on nyt 27 pistettä, TSK:lla 21 ja molemmilla vielä yksi peli jäljellä. TSK jää divariin, mutta mikäpäs siinä - ei niillä se peli nyt niin hyvin kulje.
Peli oli kyllä mukavaa katsottavaa. Pojat otti selvästi rennommin ja rakensivat sitten paikkoja enemmän. Varsinkin alkuosa pelistä oli tosi aktiivinen. Tuli Diskoksen pelit niiltä osin mieleen, että porukka tekee rohkeesti ratkasuyrityksiä kun ei oo mitään hävittävää.
Björklövenin pelinhän mä kävin sit viikko sitten lauantaina katsomassa. Istumaan pääsi kyllä seisomalipullakin, ja seisomakatsomoista yksi oli puhtaasti seisomakatsomo. Muualla tyypit istui ihan sujuvasti.
Sollefteån jengi hävisi Björklövenille aika sujuvasti 12-1, joskaan se ei ollut niinkään häviö vaan nöyryytys. Kummasti se häviö korostuu kun on humalainen katsojahengi huutelemassa kaikkea asiatonta. TSK:n pelin vastustaja hävisi ihan yhtä pahasti, mutta joukkueen tunnelma ei ollut lähellekään yhtä matalalla. Sollefteå sai lopussa maalin, mutta edes pelaajia ei kiinnostanut, kun taas Clemensnäsin maalit jaksoivat innostaa pelaajia vielä silloinkin kun häviö oli selvä.
Mut hyvinhän se Björklöven pelaa. Katsotaan nyt, missä käyn nyt kun TSK:n kausi loppui eikä jalkapalloilijat ole vielä aloittaneet. Vähän hylkii kyllä noi kannattajat. Mä vaan tykkään enemmän noista peleistä, joissa katsojamäärä on pieni ja henki kannustava. Ehkä kausi vaan..on.. ohi.
sunnuntai 12. helmikuuta 2012
perjantai 10. helmikuuta 2012
Buddyt + jääkiekko
Buddy Programmen mukana päästään katsomaan Elitserien-matsi. Skellefteåssa on maanantaina 20.2. Skellefteå AIK vs. Timrå IK. Lippuja oli varattu bussilastilliselle, mutta ne meni sellasella vauhdilla että lähdetään kahdella bussilla. Nopea pitää kyl olla jos haluaa ehtiä noihin juttuihin mukaan. Luulin olevani vähän turhan ajoissa, olin vasta 31. lähtijä. :P
Samalla katselin tämän alueen jalkapallotarjontaa ja ehdotin Buddy-reissua Allsvenskan-jalkapallo-otteluun Sundsvalliin. Matkaahan sinne on, mutta tekis niin mieli lähteä! Umeå FC pelaa onneksi sitten Superettanissa, joten niitä pelejä pääsen katsomaan. Viisi ottelua ilmeisesti ehdin nähdä ennen Suomeen paluuta, ja siellä odottaakin rakas JJK.
Huomenna aion ainakin vakaasti mennä sinne Björklövenin matsiin, toivottavasti en laiskuuttani jätä menemättä! Polttelee kyllä!
Samalla katselin tämän alueen jalkapallotarjontaa ja ehdotin Buddy-reissua Allsvenskan-jalkapallo-otteluun Sundsvalliin. Matkaahan sinne on, mutta tekis niin mieli lähteä! Umeå FC pelaa onneksi sitten Superettanissa, joten niitä pelejä pääsen katsomaan. Viisi ottelua ilmeisesti ehdin nähdä ennen Suomeen paluuta, ja siellä odottaakin rakas JJK.
Huomenna aion ainakin vakaasti mennä sinne Björklövenin matsiin, toivottavasti en laiskuuttani jätä menemättä! Polttelee kyllä!
Ortnamn-kurssi
Eilen alkoi yksi uusi kurssi, eli Ortnamn. Kurssilla perehdytään ruotsinkielisiin paikannimiin, niiden tutkimukseen, ja - noh, sittenpä nähdään että mihin muuhun. Kurssilla oli tuo yksi tapaaminen ja itse työ tehdään yksin ja ryhmässä. Opettaja suositteli sellaista, että tehtävät jaetaan ryhmän jäsenten kesken ja vastaus kootaan yhdessä ennen opettajalle lähettämistä.
Ryhmissä on neljä henkeä kussakin, meidän ryhmässä on yksi ruotsalainen ja yksi pohjoisirlantilainen. Ruotsalainen poika, Per, puhui tosi kivasti hitaasti ja selvästi kun kerrottiin ettei ihan kauhean hyvin tuo murteen ymmärtäminen suju. Irlantilainen kaveri taas ei kuulemma oikein saa sanottua mitään ruotsiksi, joten aloitetaan nyt ainakin silleen että me puhutaan ruotsia ja hän englantia.
Ekaa tehtävää on viikko aikaa tehdä, jatkossa aikaa on kolme viikkoa. Tämä eka on sellainen aloittelutehtävä, ensi viikolla sitten nähdään mitä on jatkossa luvassa.
Saatiinpa muuten tuo eka luento kuulla kaksi kertaa, kun tämän kurssin aloitusluento oli sama kuin Från runor till SMS -kurssin luento paikannimistä. Eipä sinänsä haitannut, luennoitsija kun ei dioihinsa ollut juuri tekstiä survonut. Ekalla kerralla ei ymmärretty ihan kaikkea, toisella voitiin jo sanoa ymmärtäneemme kaikki pääasiat. Ja saipahan keskittyä siihen puheen ymmärtämiseen niiltä kohdin kun oli jo sen itse asian ymmärtänyt.
Ryhmissä on neljä henkeä kussakin, meidän ryhmässä on yksi ruotsalainen ja yksi pohjoisirlantilainen. Ruotsalainen poika, Per, puhui tosi kivasti hitaasti ja selvästi kun kerrottiin ettei ihan kauhean hyvin tuo murteen ymmärtäminen suju. Irlantilainen kaveri taas ei kuulemma oikein saa sanottua mitään ruotsiksi, joten aloitetaan nyt ainakin silleen että me puhutaan ruotsia ja hän englantia.
Ekaa tehtävää on viikko aikaa tehdä, jatkossa aikaa on kolme viikkoa. Tämä eka on sellainen aloittelutehtävä, ensi viikolla sitten nähdään mitä on jatkossa luvassa.
Saatiinpa muuten tuo eka luento kuulla kaksi kertaa, kun tämän kurssin aloitusluento oli sama kuin Från runor till SMS -kurssin luento paikannimistä. Eipä sinänsä haitannut, luennoitsija kun ei dioihinsa ollut juuri tekstiä survonut. Ekalla kerralla ei ymmärretty ihan kaikkea, toisella voitiin jo sanoa ymmärtäneemme kaikki pääasiat. Ja saipahan keskittyä siihen puheen ymmärtämiseen niiltä kohdin kun oli jo sen itse asian ymmärtänyt.
tiistai 7. helmikuuta 2012
The Bishop's Arms
Eilen kävin ekan kerran kunnolla ulkona syömässä. Valikoitiin sopivaa ravintolaa kotona, ja vaihtoehtoja oli Balder, Ängen ja Bishop's Arms. Ängen sulki itsensä pois vaihtoehdoista, koska se ei ole maanantaisin auki. Käytiin sit katsomassa Balderia, ja olihan se tylsän näköinen. Ihan tavallinen ruokaravintola. Joudutaan varmaan sielläkin vielä käymään, mutta tällä kertaa ei houkutellut. Etsittiin sitten tuo Bishop's Arms ja sinnehän me jäätiin.
Aluksi ihmeteltiin vähän tilaamismeininkiä; pöytiintarjoilu oli mutta tarjoilu ei kuitenkaan ollut ihan normaalia. Käytiin hakemassa ruokalistat ja niissähän lukikin, että perinteiseen brittipubityyliin ruuat ja juomat tilataan tiskiltä. Selvä!
Brittipubissa olisi toki voinut juoda olutta, mutta koska ajattelin valita hieman vähähiilarisemman vaihtoehdon, tilasin lasin australialaista punaviiniä. Kuitin mukaan punaviini oli Shiraz-rypäleistä tehtyä Yellow Tailia ja se oli OIKEIN maistuvaa. Ruoaksi tilasin Bishop's Specialin, johon kuului Saftig entrecôte, marinerad och grillad. Med de klassiska tillbehören; bearnaisesås, färsk pommes frites, marinerade grönsaker och mixad sallad. Tilasin pihvin puoliraakana ja puoliraakana sen sain. Perunat jätin pois ja sain reilusti salaattia. Kastikkeessa oli jokin tosi jännä yrtti tai mauste ja se oli hirmuisen hyvää. Kaveri tilasi sipulipihvin mediumina ja tykkäsi siitä myös.
Illan päätteeksi tilasin vielä lasillisen italialaista Prosecco-kuohuviiniä. Paitsi etten tiedä valkoviineistä juuri mitään, en ole vielä ihan tietoinen siitä, millaisesta kuohuviinistä pidän eniten. Tämä oli joka tapauksessa ihan hyvää. Ekan kerran muuten todistin kuohuviinin kuplimisen, siis sehän kupli ihan loppuun saakka! Miten olenkaan onnistunut välttämään sen aiemmin?
Jos tykkää brittipubityylistä ja herkullisesta ruoasta, suosittelen lämpimästi!
Aluksi ihmeteltiin vähän tilaamismeininkiä; pöytiintarjoilu oli mutta tarjoilu ei kuitenkaan ollut ihan normaalia. Käytiin hakemassa ruokalistat ja niissähän lukikin, että perinteiseen brittipubityyliin ruuat ja juomat tilataan tiskiltä. Selvä!
Brittipubissa olisi toki voinut juoda olutta, mutta koska ajattelin valita hieman vähähiilarisemman vaihtoehdon, tilasin lasin australialaista punaviiniä. Kuitin mukaan punaviini oli Shiraz-rypäleistä tehtyä Yellow Tailia ja se oli OIKEIN maistuvaa. Ruoaksi tilasin Bishop's Specialin, johon kuului Saftig entrecôte, marinerad och grillad. Med de klassiska tillbehören; bearnaisesås, färsk pommes frites, marinerade grönsaker och mixad sallad. Tilasin pihvin puoliraakana ja puoliraakana sen sain. Perunat jätin pois ja sain reilusti salaattia. Kastikkeessa oli jokin tosi jännä yrtti tai mauste ja se oli hirmuisen hyvää. Kaveri tilasi sipulipihvin mediumina ja tykkäsi siitä myös.
Illan päätteeksi tilasin vielä lasillisen italialaista Prosecco-kuohuviiniä. Paitsi etten tiedä valkoviineistä juuri mitään, en ole vielä ihan tietoinen siitä, millaisesta kuohuviinistä pidän eniten. Tämä oli joka tapauksessa ihan hyvää. Ekan kerran muuten todistin kuohuviinin kuplimisen, siis sehän kupli ihan loppuun saakka! Miten olenkaan onnistunut välttämään sen aiemmin?
Jos tykkää brittipubityylistä ja herkullisesta ruoasta, suosittelen lämpimästi!
maanantai 6. helmikuuta 2012
Sähkön puutetta
Viikonloppuna lakkasi sähköt oudosti toimimasta minun ja parin muun tyypin huoneesta. Mulla toimi eteisessä valo ja yksi pistorasia, mutta muut kattovalot tai pistorasiat ei toiminu. Laitoin sitten sähköpostia huoltomiehelle, ja se kävi nyt aamulla katsomassa sulaketaulun. Silläpä se korjaantui, nyt on taas valoa ja sähköä.
Opiskelujuttuja
Tällä viikolla alkaa sitten kaksi kurssia lisää. Nyt ollaan luettu siis ruotsin kielihistoriaa, ja lisäksi mulla alkoi englannin akateeminen kirjoittaminen nettikurssina. Tällä viikolla alkaa ilmeisesti aika helppo englannin kurssi kansainvälisille opiskelijoille (työläs kai kuitenkin) ja ruotsin nettikurssi Ortnamn. Tällä viikolla selviää siis kuinka paljon tähän Ortnamn-kurssiin pitää lukea. Kirjallisuuslistahan on jo esillä, mutta aikataulua ei olla mun tietääkseni ainakaan saatu vielä, muutoin kuin tehtävien palautuspäivät (mutta ei vielä tehtäviä).
Englannin akateemisen kirjoittamisen kurssi vaikuttaa ihan hyvältä. Ongelma siinä on vaan se, että en pidä netistä työskentelypaikkana. Lisäksi kurssin alku on ollut paljolti diipadaapaa. Tehtäviä on viikossa kahdenlaisia, keskustelutehtävät ja kielioppitehtävät. Kielioppitehtäviin löytyy vastaukset, ja askarruttavia asioita voi kysyä foorumilla. Keskustelutehtävät taas tehdään nimenomaan foorumilla. Se on toiminut ihan hyvin suureen osaan tehtävistä, joidenkin kanssa on tökkinyt. Sitten jokaisen isomman kirjan kappaleen päätteeksi, eli ilmeisesti kerran kahdessa viikossa, kirjoitetaan pidempi teksti, joka laitetaan foorumille parin arvosteltavaksi, arvostellaan parin teksti, ja sitten mahdollisesti muokataan omaa jonka jälkeen se palautetaan opettajalle. Mulla on nyt kahden viikon tehtävät suunnilleen tehtynä (katsoin hyväksi tehdä etuajassa) ja seuraavaksi alan kirjoittelemaan tuota tekstiä. 200-400 sanaa ja voi valita tutkimukseen liittyvän aiheen tai sitten melkein mitä tahansa haluaa. Katsellaan.
Englanti kansainvälisille opiskelijoille ei ole ilmeisesti kovin vaativa kurssi. Siellä on kuulemma niitäkin opiskelijoita, joilta englanti ei suju ollenkaan. Pianpa nähdään.
Tosiaan se Ortnamnin kirjallisuusmäärä hieman pelottaa, ja ollaankin aika vauhdilla luettu tuota historiakurssin kirjallisuutta. Tänään ja huomenna ei ole tunteja, joten on vielä aikaa lukea seuraavan viikon juttuja. Niinä päivinä, kun on luentoja, ei ole oikein energiaa opiskella itsekseen. Jostain syystä nuo tunnit on kamalan puuduttavia. Mulla jotenkin menee motivaatio, opiskeluinnokkuus ja elämänhalu tylsillä luennoilla. Ne tappaa koko päivän. Onneksi tyhjiä päiviä on reilusti tällä ruotsin systeemillä. Ja lisäksi nyt meillä on omat kirjat vietävänä luennoille, ehkä ei tule niin tylsää kuin voi kirjoista seurailla missä mennään samalla kun opettaja puhuu. Kirjat on sitä paitsi hyvä tuntea aika hyvin, kun tentti on kotitentti; Veikkaan ettei aikaa hirveästi jää siihen että etsii kirjoista oikeita kohtia, jos pitää jotain fornsvenskaa kääntää.
Noniin, jospa nyt niiden kirjojen pariin.
Englannin akateemisen kirjoittamisen kurssi vaikuttaa ihan hyvältä. Ongelma siinä on vaan se, että en pidä netistä työskentelypaikkana. Lisäksi kurssin alku on ollut paljolti diipadaapaa. Tehtäviä on viikossa kahdenlaisia, keskustelutehtävät ja kielioppitehtävät. Kielioppitehtäviin löytyy vastaukset, ja askarruttavia asioita voi kysyä foorumilla. Keskustelutehtävät taas tehdään nimenomaan foorumilla. Se on toiminut ihan hyvin suureen osaan tehtävistä, joidenkin kanssa on tökkinyt. Sitten jokaisen isomman kirjan kappaleen päätteeksi, eli ilmeisesti kerran kahdessa viikossa, kirjoitetaan pidempi teksti, joka laitetaan foorumille parin arvosteltavaksi, arvostellaan parin teksti, ja sitten mahdollisesti muokataan omaa jonka jälkeen se palautetaan opettajalle. Mulla on nyt kahden viikon tehtävät suunnilleen tehtynä (katsoin hyväksi tehdä etuajassa) ja seuraavaksi alan kirjoittelemaan tuota tekstiä. 200-400 sanaa ja voi valita tutkimukseen liittyvän aiheen tai sitten melkein mitä tahansa haluaa. Katsellaan.
Englanti kansainvälisille opiskelijoille ei ole ilmeisesti kovin vaativa kurssi. Siellä on kuulemma niitäkin opiskelijoita, joilta englanti ei suju ollenkaan. Pianpa nähdään.
Tosiaan se Ortnamnin kirjallisuusmäärä hieman pelottaa, ja ollaankin aika vauhdilla luettu tuota historiakurssin kirjallisuutta. Tänään ja huomenna ei ole tunteja, joten on vielä aikaa lukea seuraavan viikon juttuja. Niinä päivinä, kun on luentoja, ei ole oikein energiaa opiskella itsekseen. Jostain syystä nuo tunnit on kamalan puuduttavia. Mulla jotenkin menee motivaatio, opiskeluinnokkuus ja elämänhalu tylsillä luennoilla. Ne tappaa koko päivän. Onneksi tyhjiä päiviä on reilusti tällä ruotsin systeemillä. Ja lisäksi nyt meillä on omat kirjat vietävänä luennoille, ehkä ei tule niin tylsää kuin voi kirjoista seurailla missä mennään samalla kun opettaja puhuu. Kirjat on sitä paitsi hyvä tuntea aika hyvin, kun tentti on kotitentti; Veikkaan ettei aikaa hirveästi jää siihen että etsii kirjoista oikeita kohtia, jos pitää jotain fornsvenskaa kääntää.
Noniin, jospa nyt niiden kirjojen pariin.
OT: Tegs SK - Bodens HF
Eilen kävin katsomassa toisen kerran jääkiekkoa. Peli päättyi 4-1. Tätä joukkuetta vastaan peli sujui jotenkin paremmin.
Sijoitus on näillä tällä hetkellä ilmeisesti sellainen, että ovat toisena taistelemassa jatkopaikasta. Jäljellä on kolme peliä, joista yksi on tätä ykköstilan pitäjää vastaan. Saapas nähdä, miten menee!
Tällä kertaa katsojia oli vieläkin vähemmän kuin viimeksi, mutta tyhjässä katsomossa on kieltämättä kivaa katsoa peliä, kun kukaan ei ole edessä. Pienessä viereisessä kaukalossa pelasi Björklövenin junnut jotain toista junnujoukkuetta vastaan, ja täytyy sanoa että hyvältähän se näytti! Helvetin näppäriä pikkukavereita.
Tämän viikon lauantaina ja sunnuntaina on molempina Björklövenin kotipelit. Aion nyt lauantaina käydä sitten katsomassa, voisi sitten sunnuntainakin mennä jos sattuu olemaan kivaa.
Sijoitus on näillä tällä hetkellä ilmeisesti sellainen, että ovat toisena taistelemassa jatkopaikasta. Jäljellä on kolme peliä, joista yksi on tätä ykköstilan pitäjää vastaan. Saapas nähdä, miten menee!
Tällä kertaa katsojia oli vieläkin vähemmän kuin viimeksi, mutta tyhjässä katsomossa on kieltämättä kivaa katsoa peliä, kun kukaan ei ole edessä. Pienessä viereisessä kaukalossa pelasi Björklövenin junnut jotain toista junnujoukkuetta vastaan, ja täytyy sanoa että hyvältähän se näytti! Helvetin näppäriä pikkukavereita.
Tämän viikon lauantaina ja sunnuntaina on molempina Björklövenin kotipelit. Aion nyt lauantaina käydä sitten katsomassa, voisi sitten sunnuntainakin mennä jos sattuu olemaan kivaa.
perjantai 3. helmikuuta 2012
keskiviikko 1. helmikuuta 2012
Ostoksia ja muita kuulumisia
Eilen löytyi vihdoin feikkicrocsit jaettuun suihkuun ja keittiössä puuhasteluun. Kyllä me on niitä yli viikko jo etsittykin! Sit löytyi kosteusvoidekin, oonkin etsinyt kauan hyvää ja halpaa. Mulla on iho kuivanut kamalasti, varmaan pakkasesta ja sit ku tässä huoneessa on patteri täysillä. Ei sillä, pakko pitääkin, koska ikkunoista vetää jonkin verran. Lisäksi löysin Strömpilenin ICA Maxista naudanjauhelihaa hintaan SEK 40/kg sellaisia yli 1,5kg rasioita. Ostin yhden sellaisen ja pakastin sen pienissä erissä pusseihin. Tosi mukavaa että täällä on pakastin ja että siinä on riittävästi tilaa. Sellainen korkea kaappipakastin jossa on suunnilleen hylly jokaiselle asukkaalle. Hyvin saa kyllä säästettyä rahaa, ei täälläkään ruoka mitään halpaa ole.
Kirjatilausta odottelen yhä, tänään tai huomenna pitäisi kirjojen saapua postiin mikäli toimitusaika pitää paikkansa. Tilasin Adlibriksestä, mutta tilasin postiennakolla. Suomalaiselta tililtä maksaminen ei onnistunut, laskulla voi maksaa vain jos on Ruotsin henkilötunnus ja korttimaksaminen näytti epämääräiseltä (se olisi saattanut onnistuakin, jos muistan oikein). Postiennakosta saa maksaa 40 kruunua, mutta tilattiin sitten kaverin kanssa yhdessä, joten onneksi tulee vain puolet mieheen. Mutta saisivat pian tulla. Noita kirjoja luetaan melko paljon, ja nyt pääsee vaan toinen kerrallaan lukemaan kutakin.
P.S. Laitoin vanhoihin kuviin kuvatekstit. Kuvalinkilliset postaukset löytyy tunnisteen "kuvia" alta.
Kirjatilausta odottelen yhä, tänään tai huomenna pitäisi kirjojen saapua postiin mikäli toimitusaika pitää paikkansa. Tilasin Adlibriksestä, mutta tilasin postiennakolla. Suomalaiselta tililtä maksaminen ei onnistunut, laskulla voi maksaa vain jos on Ruotsin henkilötunnus ja korttimaksaminen näytti epämääräiseltä (se olisi saattanut onnistuakin, jos muistan oikein). Postiennakosta saa maksaa 40 kruunua, mutta tilattiin sitten kaverin kanssa yhdessä, joten onneksi tulee vain puolet mieheen. Mutta saisivat pian tulla. Noita kirjoja luetaan melko paljon, ja nyt pääsee vaan toinen kerrallaan lukemaan kutakin.
P.S. Laitoin vanhoihin kuviin kuvatekstit. Kuvalinkilliset postaukset löytyy tunnisteen "kuvia" alta.
Kielihistoriakurssi
Eilen päästiin sitten lukemaan fornsvenskaa. Eihän siitä kovin paljoa tolkkua saanut. Täältä löytyy kurssikuvaus: http://www.umu.se/utbildning/program-kurser/kurs/?currentView=syllabus&code=1NS013
Me käydään siis nuo kaksi ekaa kurssia, Språken i Norden ja Från runor till SMS, joka on tää historiakussi. Siellä on kirjallisuusosion tekstivaatimuksena seuraava: Cirka 20 sidor fornsvensk text, 50 sidor äldre nysvensk text och cirka 50 sidor yngre nysvensk text. Hyvin mielenkiintoista, mutta vaikeaa! Noh, kyllä tämän kurssin jälkeen pitäisi saada jo jonkinlaista tolkkua noista.
Me käydään siis nuo kaksi ekaa kurssia, Språken i Norden ja Från runor till SMS, joka on tää historiakussi. Siellä on kirjallisuusosion tekstivaatimuksena seuraava: Cirka 20 sidor fornsvensk text, 50 sidor äldre nysvensk text och cirka 50 sidor yngre nysvensk text. Hyvin mielenkiintoista, mutta vaikeaa! Noh, kyllä tämän kurssin jälkeen pitäisi saada jo jonkinlaista tolkkua noista.
maanantai 30. tammikuuta 2012
Kurssikirjoista
Joku aiemmin Uumajassa vaihdossa ollut kirjoitti, että kirjoja kannattaa ostaa itselle, koska niitä on kirjastolla melko vähän, eikä käsikappaleitakaan yleensä kuin yksi. Tästä joudun olemaan eri mieltä, ainakin niiltä osin, että kannattaa itse tarkistaa miltä tilanne näyttää. Me ei olla saatu lainattua kuin pari kirjaa, mutta lukusalikappaleita olemme kyllä päässeet käyttämään. Tähän mennessä jokaisella kerralla, kun olemme halunneet lukea kurssikirjojamme, ne ovat olleet vapaina. Kannattaa siis ennen ostopäätöstä tunnustella, miltä lukusalissa opiskeleminen tuntuu, ja myös sitä, miten saatavilla tarvittavat kirjat käytännössä on. Ostaminen voi olla ihan turha vaihtoehto.
Eräs lukusaliopiskelua tukeva seikka on se, että kontaktiopetusta on monissa aineissa hyvin vähän ja vapaa-aikaa on paljon, ja sen voi allokoida vapaa-ajanvietolle ja opiskelulle miten haluaa. Jos siis kirjat on jollain muulla luettavana, on melko helppoa löytää aikaa myöhemmin ja palata takaisin. Kirjasto on viikolla auki kymmeneen ja viikonloppuisinkin päivällä.
Kirjastolla on myös reilusti hiljaista opiskelutilaa (myös ryhmätyöskentelytiloja), ja käsikirjat on helposti saatavilla muiden kurssikirjojen seassa. Tähän mennessä ollaan löydetty kirjastolta kaksi hiljaista salia ja yksi periaatteessa hiljainen tila, jossa on kuitenkin liikennettä, joten siinä ei saa parasta mahdollista rauhaa. Siinä me ollaan kuitenkin viihdytty parhaiten. Toiseen saliin ei saa viedä tietokonetta eikä syötävää tai juotavaa, toiseen taas voi viedä molempia, kunhan on hiljaa.
Eräs lukusaliopiskelua tukeva seikka on se, että kontaktiopetusta on monissa aineissa hyvin vähän ja vapaa-aikaa on paljon, ja sen voi allokoida vapaa-ajanvietolle ja opiskelulle miten haluaa. Jos siis kirjat on jollain muulla luettavana, on melko helppoa löytää aikaa myöhemmin ja palata takaisin. Kirjasto on viikolla auki kymmeneen ja viikonloppuisinkin päivällä.
Kirjastolla on myös reilusti hiljaista opiskelutilaa (myös ryhmätyöskentelytiloja), ja käsikirjat on helposti saatavilla muiden kurssikirjojen seassa. Tähän mennessä ollaan löydetty kirjastolta kaksi hiljaista salia ja yksi periaatteessa hiljainen tila, jossa on kuitenkin liikennettä, joten siinä ei saa parasta mahdollista rauhaa. Siinä me ollaan kuitenkin viihdytty parhaiten. Toiseen saliin ei saa viedä tietokonetta eikä syötävää tai juotavaa, toiseen taas voi viedä molempia, kunhan on hiljaa.
Kuulumisia
Viimekuulumisten jälkeen ei ole ehtinyt tapahtua paljoa uutta. Ollaan opiskeltu ja käyty äänestämässä, heilumassa vaihtareiden kanssa ja kaupassa.
Alkuinnostus opiskeluun on ollut melko näkyvä. Lauantaina ei käyty kirjastolla, mutta perjantaina ja sunnuntaina vietettiin parituntiset kirjojen parissa. Tämän kielihistoriakurssin kirjat on enimmäkseen mielenkiintoisia, toki pari tylsääkin tapausta on tullut vastaan. Ollaankin käyty opiskelemassa aina kun on jaksettu ja ehditty, koska nyt on vielä aikaa päästä lukuaikataulussa edelle. Helmikuun puolella alkaa pari muuta kurssia, joista saa vinon pinon luettavaa sieltäkin.
Äänestyksen kanssa meni sitten vähän hassusti. Luultiin vakaasti äänestyspäivän aamuun saakka, että äänestetään suurlähetystöllä. Kaveri sitten oli vielä tarkistanut, ja selvisikin että äänestetään Uumajan suomalaisella kerholla ihan toisella puolen kaupunkia. Päivän suunnitelma meni siinä uusiksi (mutta parempaan suuntaan) ja äänestämään päästiin ja kaikki meni ihan hyvin.
Elämä täällä tuntuu jännältä. Voisi sanoa, että on aikaa opiskella ja nähdä vaihtareita koska omaa, normaalia elämää ei ole. Tästä on varsinkin tässä vaiheessa helppo tykätä, kun alkumotivaatiota riittää. Välillä on ikävä omaa elämää mutta kun tietää, että tämä on väliaikaista, niin on mukava ottaa tästä kaikki mahdollinen hyöty irti.
Alkuinnostus opiskeluun on ollut melko näkyvä. Lauantaina ei käyty kirjastolla, mutta perjantaina ja sunnuntaina vietettiin parituntiset kirjojen parissa. Tämän kielihistoriakurssin kirjat on enimmäkseen mielenkiintoisia, toki pari tylsääkin tapausta on tullut vastaan. Ollaankin käyty opiskelemassa aina kun on jaksettu ja ehditty, koska nyt on vielä aikaa päästä lukuaikataulussa edelle. Helmikuun puolella alkaa pari muuta kurssia, joista saa vinon pinon luettavaa sieltäkin.
Äänestyksen kanssa meni sitten vähän hassusti. Luultiin vakaasti äänestyspäivän aamuun saakka, että äänestetään suurlähetystöllä. Kaveri sitten oli vielä tarkistanut, ja selvisikin että äänestetään Uumajan suomalaisella kerholla ihan toisella puolen kaupunkia. Päivän suunnitelma meni siinä uusiksi (mutta parempaan suuntaan) ja äänestämään päästiin ja kaikki meni ihan hyvin.
Elämä täällä tuntuu jännältä. Voisi sanoa, että on aikaa opiskella ja nähdä vaihtareita koska omaa, normaalia elämää ei ole. Tästä on varsinkin tässä vaiheessa helppo tykätä, kun alkumotivaatiota riittää. Välillä on ikävä omaa elämää mutta kun tietää, että tämä on väliaikaista, niin on mukava ottaa tästä kaikki mahdollinen hyöty irti.
OT: Tegs SK - Kalix UHC
Kävin eilen sunnuntaina katsomassa ekan lätkäpelini täällä, vähäyleisöisen ykkösen pelin Tegs SK - Kalix UHC. Tegs SK on lähivuosina hyppinyt Hockeyallsvenskanin ja kakkosdivarin väliä, nyt menossa ykkösen jatkosarja. TSK:n peli oli hienoinen pettymys, joukkue ei oikein saanut luotua maalipaikkoja. Kerran kiekko meni sinne minne piti, mutta joukkue hävisi 1-3.
Paikan päällä katsojamäärä näytti järkyttävän pieneltä, mitä se olikin. Paikalla oli swehockey.fi:n mukaan 112 henkeä. Tähän voin sanoa vain, että kun liput maksaa 80 kruunua (UR 9) ja taso on tuo mikä on, niin ei kai niitä katsojiakaan saada. Tässä olisi oikeasti hinnanalennus paikallaan, tai tuolla ei käy muut kuin pelaajien perhe ja suku. Toinen, huomattavasti suositumpi ja sponsoroidumpi divarijoukkue Björklöven vie kaikki lätkäkatsojat Uumajasta. Tuossa tilanteessa olisi ehkä ihan hyvä lakata yrittämästä painia samassa sarjassa ja alentaa hintoja, niin että olisi hieman enemmän katsojia.
Draamaa oli siinä määrin mukana, että 1. erän viimeisellä peliminuutilla Kalixin pelaaja loukkaantui. Vajaan tunnin aikana pelaaja saatiin vihdoin jäältä ambulanssikyydillä pois. Peliä jatkettiin pelaamalla eka erä loppuun ja sitten toinen. Olisi mielenkiintoista tietää, missä kunnossa tyyppi on, toivottavasti ei käynyt hirvittävän heikosti.
Makkaratarjonnasta pitää sen verran kirjoittaa, että kunnon grillimakkaraa ei ainakaan tästä matsista saanut. Ohuen nakin sai sämpylän välissä (ja ilmankin sämpylää), mutta maku oli onneksi ihan fine. A-luokan nakki se kyllä ei ollut. Kahvi oli hallikahviksi aika hyvää! Nakkisämpylästä sai maksaa 10 kruunua, samoin kahvista.
Kerkisinpä vielä tutustua joukkueen ainoan suomalaispelaajan vanhempiin, tai lähinnä äitiin. Erätauon verran sitten juteltiin vähän lätkästä ja muusta. Björklöven oli kuulemma tehnyt konkurssin, joten sen takia pelaa divarissa.
Mitäs nyt? Noh, ainakin yksi Björklövenin peli pitää käydä katsomassa. Seisomapaikkalippu maksaa 60 kruunua (EUR 6,7) nuorilta ja opiskelijoilta, joten taidan jaksaa seisoa sen pelin. Katsojamäärät on Björklövenillä (ykkösen ainoana joukkueena) ollut yli 2500.
Seuraavaan Björklövenin peliin on aikaa, joten taidan käydä vilkaisemassa ensi viikolla tuon seuraavan TSK:n pelin, se on taas sunnuntaina neljältä, kuten tämäkin oli.
Komean graffitin olivat Björklövenin kannattajat maalanneet jäähallin kannattajakatsomopäädyn seinään. Lutuuria ilmeisesti löytyy tästä kaupungista.
Kuvaliite: Google+
Paikan päällä katsojamäärä näytti järkyttävän pieneltä, mitä se olikin. Paikalla oli swehockey.fi:n mukaan 112 henkeä. Tähän voin sanoa vain, että kun liput maksaa 80 kruunua (UR 9) ja taso on tuo mikä on, niin ei kai niitä katsojiakaan saada. Tässä olisi oikeasti hinnanalennus paikallaan, tai tuolla ei käy muut kuin pelaajien perhe ja suku. Toinen, huomattavasti suositumpi ja sponsoroidumpi divarijoukkue Björklöven vie kaikki lätkäkatsojat Uumajasta. Tuossa tilanteessa olisi ehkä ihan hyvä lakata yrittämästä painia samassa sarjassa ja alentaa hintoja, niin että olisi hieman enemmän katsojia.
Draamaa oli siinä määrin mukana, että 1. erän viimeisellä peliminuutilla Kalixin pelaaja loukkaantui. Vajaan tunnin aikana pelaaja saatiin vihdoin jäältä ambulanssikyydillä pois. Peliä jatkettiin pelaamalla eka erä loppuun ja sitten toinen. Olisi mielenkiintoista tietää, missä kunnossa tyyppi on, toivottavasti ei käynyt hirvittävän heikosti.
Makkaratarjonnasta pitää sen verran kirjoittaa, että kunnon grillimakkaraa ei ainakaan tästä matsista saanut. Ohuen nakin sai sämpylän välissä (ja ilmankin sämpylää), mutta maku oli onneksi ihan fine. A-luokan nakki se kyllä ei ollut. Kahvi oli hallikahviksi aika hyvää! Nakkisämpylästä sai maksaa 10 kruunua, samoin kahvista.
Kerkisinpä vielä tutustua joukkueen ainoan suomalaispelaajan vanhempiin, tai lähinnä äitiin. Erätauon verran sitten juteltiin vähän lätkästä ja muusta. Björklöven oli kuulemma tehnyt konkurssin, joten sen takia pelaa divarissa.
Mitäs nyt? Noh, ainakin yksi Björklövenin peli pitää käydä katsomassa. Seisomapaikkalippu maksaa 60 kruunua (EUR 6,7) nuorilta ja opiskelijoilta, joten taidan jaksaa seisoa sen pelin. Katsojamäärät on Björklövenillä (ykkösen ainoana joukkueena) ollut yli 2500.
Seuraavaan Björklövenin peliin on aikaa, joten taidan käydä vilkaisemassa ensi viikolla tuon seuraavan TSK:n pelin, se on taas sunnuntaina neljältä, kuten tämäkin oli.
Komean graffitin olivat Björklövenin kannattajat maalanneet jäähallin kannattajakatsomopäädyn seinään. Lutuuria ilmeisesti löytyy tästä kaupungista.
Kuvaliite: Google+
torstai 26. tammikuuta 2012
Opiskelujen alkaminen
Eilen alkoi meillä ensimmäinen kurssi, ruotsin kielihistoriasta kyse. Kurssi kuuluu Svenska och nordiska språk B -kokonaisuuteen ja se on 7,5 pisteen suuruinen. Tuossa kokonaisuudessa on neljä momenttia, joista me käydään kaksi ekaa, eli Språken i Norden ja sit tämä nyt alkanut Från runor till SMS. Kaksi muuta momenttia oli jonkinlaista kandin tyyppistä vääntöä, joten niitä ei valittu.
Kurssin alku oli vähintään pelottava, kun opettaja jutteli niitä näitä kurssista eikä me meinattu pysyä kärryllä ollenkaan. Sitten alkuinfojen jälkeen kun päästiin asiaan helpottui huomattavasti. Diat teksteineen ja suht tuttu asia tuolla ekalla tunnilla helpotti melko paljon, eikä opettajaa ollut enää vaikea ymmärtää.
Toinen pelottava juttu oli kirjallisuuslista. Tälle kurssille pitää muutama kirja lukea kokonaan ja melko monista suurempia ja pienempiä osia. Aluksi se tuntui aika kauhistuttavalta, varsinkin kun ollaan kuultu että kirjoja on vaikea saada. Tänään sekin helpotti, kun päästiin kirjastolle katselemaan. Kaikkia kirjoja on lukusalikappaleet, ja yllättävän mukava oli lukusalissa lueskella. Ja onhan täällä aikaa käydä kirjastolla lukemassa. Muutamaa kirjaa ei vielä löydetty kirjaston syövereistä ja koska haluttiin jo päästä lukemaan niin jätettiin myöhemmäksi niiden etsiminen. Varattiin myös paikat kiertokävelylle; nyt sitä varmasti osaa arvostaa, kun on jo käynyt yksin harhailemassa. Jospa löytyisi ne viimeisetkin sijainnit.
Pari kirjaa saatiin lainattua. Niistä tarvitsee lukea vasta vähän myöhemmäksi, mutta kun nyt ne sai niin luetaan alta pois. Pari tärkeintä kirjaa tilattiin netistä. Se ei oikeastaan olisi ollut välttämätöntä; yhdessä on aika helppoa lähteä yliopistolle ja kun on kaveri vieressä niin opiskelumotivaatiota on enemmän. Mutta on hyvä että on jotain luettavaa kotona, varsinkaan jos noita kirjoja ei tahdo saada lainaan. Lisäksi näyttivät ihan laatuopuksilta, luettiin nimittäin juurikin niitä tilaamiamme lukusalikappaleina.
Kurssin alku oli vähintään pelottava, kun opettaja jutteli niitä näitä kurssista eikä me meinattu pysyä kärryllä ollenkaan. Sitten alkuinfojen jälkeen kun päästiin asiaan helpottui huomattavasti. Diat teksteineen ja suht tuttu asia tuolla ekalla tunnilla helpotti melko paljon, eikä opettajaa ollut enää vaikea ymmärtää.
Toinen pelottava juttu oli kirjallisuuslista. Tälle kurssille pitää muutama kirja lukea kokonaan ja melko monista suurempia ja pienempiä osia. Aluksi se tuntui aika kauhistuttavalta, varsinkin kun ollaan kuultu että kirjoja on vaikea saada. Tänään sekin helpotti, kun päästiin kirjastolle katselemaan. Kaikkia kirjoja on lukusalikappaleet, ja yllättävän mukava oli lukusalissa lueskella. Ja onhan täällä aikaa käydä kirjastolla lukemassa. Muutamaa kirjaa ei vielä löydetty kirjaston syövereistä ja koska haluttiin jo päästä lukemaan niin jätettiin myöhemmäksi niiden etsiminen. Varattiin myös paikat kiertokävelylle; nyt sitä varmasti osaa arvostaa, kun on jo käynyt yksin harhailemassa. Jospa löytyisi ne viimeisetkin sijainnit.
Pari kirjaa saatiin lainattua. Niistä tarvitsee lukea vasta vähän myöhemmäksi, mutta kun nyt ne sai niin luetaan alta pois. Pari tärkeintä kirjaa tilattiin netistä. Se ei oikeastaan olisi ollut välttämätöntä; yhdessä on aika helppoa lähteä yliopistolle ja kun on kaveri vieressä niin opiskelumotivaatiota on enemmän. Mutta on hyvä että on jotain luettavaa kotona, varsinkaan jos noita kirjoja ei tahdo saada lainaan. Lisäksi näyttivät ihan laatuopuksilta, luettiin nimittäin juurikin niitä tilaamiamme lukusalikappaleina.
keskiviikko 25. tammikuuta 2012
Bussikortti, Uumajan keskusta, Buddy Programme
Kuvaliite: Google+
Eilen tiistaina lähdettiin käymään kaupungissa ekan kerran. Lähtöä edelsi mm. pohdinta siitä, mistä saadaan bussiliput, kun a) käteisellä ei voi ostaa lippuja bussista, b) lähdetään kotoa joltain random-bussipysäkiltä josta ei saa lippuja ja c) ei voida (tai haluta) tilata lippua tekstiviestinä. Selvisi sitten että yksittäislippuja myydään Ålidhem Centrumissa, joten päätettiin lähteä sitten aamulla sitä kautta ja nousta sieltä keskustaan menevään bussiin.
Kioskilla asioimme ruotsiksi ja se meni yllättävän sujuvasti. Mukava, keski-ikäinen miesmyyjä ei yrittänyt alkaa puhua meille englantia, vaan jutteli ruotsia takaisin. Korjasipa vielä, että ensi kerralla pyytäisimme nuortenlippua suoraan.
Yksittäislippu oli jännä. Se oli sellainen samanlainen koneelle näytettävä kortti, johon ilmeisesti voi ladata satunnaisen määrän matkoja. Ostettiin siis sellaiset siitä, koska niitä nuorten 30 päivän kortteja jollaiset haluttiin voi ostaa vaan bussifirman infosta keskustasta.
Molemmat oltiin aika yllättyneitä kun saavuttiin keskustaan. Bussimatkan varrella oli ollu isompia ja pienempiä tornitaloesiintymiä ja vaikka mitä. Yllättäen kun hoksaa punaisen kyltin "Vasaplan" keskellä pikkutaloja niin luultiin olevamme jonkin pikkukylän keskustassa.
Keskustan vanhat puutalot luo aika paljon sitä pikkukylän tuntua. Yhdellä kohtaa kävelykatua tuntui kuin oltaisi Jyväskylässä. Kaverille tuli mieleen Oulu. Noh, kuvista näette itse. Mukavan oloinen pieni kaupunki se oli, mutta ymmärrän aiempia vaihtareita jotka ovat sanoneet ettei siellä oikeastaan tarvinnut käydä.
Meillä oli kaksi varsinaista asiaa keskustaan, eli bussikortin ostaminen ja äänestyspaikan löytäminen. Ensimmäinen sujui vallan helposti. Näin jo bussista sen Ultras Informationin, josta kortit sai, ja pienen pienestä palvelupisteestä saatiin kortit. Ruotsiksi asioitiin ja ruotsia meille puhuttin. (Noh, missään ei tähän mennessä ole alettu puhumaan englantia jos ollaan alettu puhua ruotsia. Hyvä niin!)
Ulkona nähtiin Pressbyrå ja tajuttiin että ne prepaid-kortithan me haluttiin. Valinnanvaraa oli paljon, mutta me oltiin jo niitä eri refill-vaihtoehtoja tutkailtu netistä, joten otettiin sitten sillä perusteella molemmat sama, Halebop. (Silloin tosin oltiin katseltu liittymiä sillä varauksella, että pitäisimme toisiimme paljon yhteyttä. Nyt ollaan hoksattu että fb:n chatissähän me kommunikoidaan jos vaan kotona ollaan, joten ei me puhelinta paljoa kyllä tarvita. Mutta jospa se Halebop ei olisi muutenkaan paha.) Tällä kertaa asiointi oli vaikeampaa koska nuori poika puhui nopeasti ja hieman enemmän murteella. Meni silti eikä jäänyt mitään osaa epäselväksi. Poika hieman ihmetteli, kun ei otettu refilliä, eli siis sitä itse puheaikaa, mutta haluttiin ostaa se vähän myöhemmin. Tutustutaan ensin niihin vaihtoehtoihin uudestaan sitä katsoen, että tullaan puhumaan puhelimessa vähemmän kun alunperin arveltiin.
Pressbyrålta lähdettiin etsimään Suomen suurlähetystöä. Kaverilla oli osoite muistissa, mutta kun päästiin perille, siellä oli hovioikeus. Mentiin silti sisään kysymään neuvoa, koska ei oikein muutakaan keksitty. Siellä respassa mukava nainen googletti suurlähetystön sijainnin ja sitten neuvoi meitä oikeaan paikkaan. Oli kuulemma läheisen sillan juurella oleva tosi korkea talo, "tyyle"-talo. Oltiin vähän kummmissamme mutta lähdettiin sinne ja arveltiin että kyllähän me nyt korkea talo nähdään. "Tyyle"-talo oli Thule-talo. :) Takapihalta, niin kuin nainen neuvoikin, löytyi Suomen suurlähetystön kyltti. Sisälle ei menty, arveltiin että eksytään vasta sitten sinne sisälle, kun käydään äänestämässä. :)
Kaupungissa tuli kylmä ja päätettiin lähteä katsastamaan Strömpilenin ICA Maxi kun kerran oli bussikortitkin. Bussissa oltiin melko varmoja siitä että päästään oikeeseen paikkaan, mutta loppumatkasta hyvin epävarmoja siitä, että jäädäänkö varmasti oikeella pysäkillä. Hypättiin sitten bussista yksi pysäkki liian aikaisin. Sieltä teollisuusalueelta käveltiin sit sinne Maxille, joka kylläkin jo näkyi siihen. Tuntui vähän hölmöltä, varsinkin kun kaupasta tullessa nähtiin se varsinainen pysäkki, jota ei olis kyllä voinut missata. Onneksi ilma oli kuin morsian, aurinko paistoi kirkkaalta pakkastaivaalta ja heijastui koskemattomilta lumikentiltä. Nautittiin säästä (vähän paleltiin myös) ja otin pari valokuvaa, joten ihan täysin ikävä mokamme ei ollut. :) (Ne kuvat on siellä muiden seassa.)
ICA Maxissa oli huono valikoima kaikkea paitsi ruokaa. Löysin astiapyyhkeen, siivousvälineitä ja keitto/jugurttikulhon, mutta suihku- ja keittiösandaalit jäivät yhä puuttumaan.
Kotiin mennessä molempia väsytti hurjasti, ja ajatus siitä, että pitäisi lähteä illalla seurustelemaan ihmisten kanssa tuntui vähintäänkin kurjalta. Oltiin onneksi jo neljän jälkeen kotona, ja niin vaan kuuden jälkeen akkujen latauduttua jaksettiin lähteä yliopistolle.
Siellä alkoi siis Buddy Programme. Meidät jaettiin kai 12 ryhmään, kussakin n. 8 ruotsalaista ja 20-25 vaihtaria. Ryhmissä lähdettiin hetkeksi tutustumaan toisiimme, ja sitten suunnattiin Ålidhem Centrumiin, jossa sijaitsee baari Lokal. Ryhmäläiset oli tosi mukavia ja juttu luisti koko illan, oli tosi hauska ilta. Ehdottoman hyvä idea mennä mukaan tuollaseen ohjelmaan, jos vaihtoyliopistossa sellasta järjestetään!
Kun oli koko illan puhunut englantia, aivot oli selvästi hyvin mukautunu vieraan kielen käyttöön. Kotiin kävellessä oli sellainen olo että ruotsia pitää muistaa puhua, ja paljon. Siinä parin siiderin voimin jutustelin itsekseni ruotsia ja täytyy sanoa, että juttu luisti aika hyvin.
Eilen tiistaina lähdettiin käymään kaupungissa ekan kerran. Lähtöä edelsi mm. pohdinta siitä, mistä saadaan bussiliput, kun a) käteisellä ei voi ostaa lippuja bussista, b) lähdetään kotoa joltain random-bussipysäkiltä josta ei saa lippuja ja c) ei voida (tai haluta) tilata lippua tekstiviestinä. Selvisi sitten että yksittäislippuja myydään Ålidhem Centrumissa, joten päätettiin lähteä sitten aamulla sitä kautta ja nousta sieltä keskustaan menevään bussiin.
Kioskilla asioimme ruotsiksi ja se meni yllättävän sujuvasti. Mukava, keski-ikäinen miesmyyjä ei yrittänyt alkaa puhua meille englantia, vaan jutteli ruotsia takaisin. Korjasipa vielä, että ensi kerralla pyytäisimme nuortenlippua suoraan.
Yksittäislippu oli jännä. Se oli sellainen samanlainen koneelle näytettävä kortti, johon ilmeisesti voi ladata satunnaisen määrän matkoja. Ostettiin siis sellaiset siitä, koska niitä nuorten 30 päivän kortteja jollaiset haluttiin voi ostaa vaan bussifirman infosta keskustasta.
Molemmat oltiin aika yllättyneitä kun saavuttiin keskustaan. Bussimatkan varrella oli ollu isompia ja pienempiä tornitaloesiintymiä ja vaikka mitä. Yllättäen kun hoksaa punaisen kyltin "Vasaplan" keskellä pikkutaloja niin luultiin olevamme jonkin pikkukylän keskustassa.
Keskustan vanhat puutalot luo aika paljon sitä pikkukylän tuntua. Yhdellä kohtaa kävelykatua tuntui kuin oltaisi Jyväskylässä. Kaverille tuli mieleen Oulu. Noh, kuvista näette itse. Mukavan oloinen pieni kaupunki se oli, mutta ymmärrän aiempia vaihtareita jotka ovat sanoneet ettei siellä oikeastaan tarvinnut käydä.
Meillä oli kaksi varsinaista asiaa keskustaan, eli bussikortin ostaminen ja äänestyspaikan löytäminen. Ensimmäinen sujui vallan helposti. Näin jo bussista sen Ultras Informationin, josta kortit sai, ja pienen pienestä palvelupisteestä saatiin kortit. Ruotsiksi asioitiin ja ruotsia meille puhuttin. (Noh, missään ei tähän mennessä ole alettu puhumaan englantia jos ollaan alettu puhua ruotsia. Hyvä niin!)
Ulkona nähtiin Pressbyrå ja tajuttiin että ne prepaid-kortithan me haluttiin. Valinnanvaraa oli paljon, mutta me oltiin jo niitä eri refill-vaihtoehtoja tutkailtu netistä, joten otettiin sitten sillä perusteella molemmat sama, Halebop. (Silloin tosin oltiin katseltu liittymiä sillä varauksella, että pitäisimme toisiimme paljon yhteyttä. Nyt ollaan hoksattu että fb:n chatissähän me kommunikoidaan jos vaan kotona ollaan, joten ei me puhelinta paljoa kyllä tarvita. Mutta jospa se Halebop ei olisi muutenkaan paha.) Tällä kertaa asiointi oli vaikeampaa koska nuori poika puhui nopeasti ja hieman enemmän murteella. Meni silti eikä jäänyt mitään osaa epäselväksi. Poika hieman ihmetteli, kun ei otettu refilliä, eli siis sitä itse puheaikaa, mutta haluttiin ostaa se vähän myöhemmin. Tutustutaan ensin niihin vaihtoehtoihin uudestaan sitä katsoen, että tullaan puhumaan puhelimessa vähemmän kun alunperin arveltiin.
Pressbyrålta lähdettiin etsimään Suomen suurlähetystöä. Kaverilla oli osoite muistissa, mutta kun päästiin perille, siellä oli hovioikeus. Mentiin silti sisään kysymään neuvoa, koska ei oikein muutakaan keksitty. Siellä respassa mukava nainen googletti suurlähetystön sijainnin ja sitten neuvoi meitä oikeaan paikkaan. Oli kuulemma läheisen sillan juurella oleva tosi korkea talo, "tyyle"-talo. Oltiin vähän kummmissamme mutta lähdettiin sinne ja arveltiin että kyllähän me nyt korkea talo nähdään. "Tyyle"-talo oli Thule-talo. :) Takapihalta, niin kuin nainen neuvoikin, löytyi Suomen suurlähetystön kyltti. Sisälle ei menty, arveltiin että eksytään vasta sitten sinne sisälle, kun käydään äänestämässä. :)
Kaupungissa tuli kylmä ja päätettiin lähteä katsastamaan Strömpilenin ICA Maxi kun kerran oli bussikortitkin. Bussissa oltiin melko varmoja siitä että päästään oikeeseen paikkaan, mutta loppumatkasta hyvin epävarmoja siitä, että jäädäänkö varmasti oikeella pysäkillä. Hypättiin sitten bussista yksi pysäkki liian aikaisin. Sieltä teollisuusalueelta käveltiin sit sinne Maxille, joka kylläkin jo näkyi siihen. Tuntui vähän hölmöltä, varsinkin kun kaupasta tullessa nähtiin se varsinainen pysäkki, jota ei olis kyllä voinut missata. Onneksi ilma oli kuin morsian, aurinko paistoi kirkkaalta pakkastaivaalta ja heijastui koskemattomilta lumikentiltä. Nautittiin säästä (vähän paleltiin myös) ja otin pari valokuvaa, joten ihan täysin ikävä mokamme ei ollut. :) (Ne kuvat on siellä muiden seassa.)
ICA Maxissa oli huono valikoima kaikkea paitsi ruokaa. Löysin astiapyyhkeen, siivousvälineitä ja keitto/jugurttikulhon, mutta suihku- ja keittiösandaalit jäivät yhä puuttumaan.
Kotiin mennessä molempia väsytti hurjasti, ja ajatus siitä, että pitäisi lähteä illalla seurustelemaan ihmisten kanssa tuntui vähintäänkin kurjalta. Oltiin onneksi jo neljän jälkeen kotona, ja niin vaan kuuden jälkeen akkujen latauduttua jaksettiin lähteä yliopistolle.
Siellä alkoi siis Buddy Programme. Meidät jaettiin kai 12 ryhmään, kussakin n. 8 ruotsalaista ja 20-25 vaihtaria. Ryhmissä lähdettiin hetkeksi tutustumaan toisiimme, ja sitten suunnattiin Ålidhem Centrumiin, jossa sijaitsee baari Lokal. Ryhmäläiset oli tosi mukavia ja juttu luisti koko illan, oli tosi hauska ilta. Ehdottoman hyvä idea mennä mukaan tuollaseen ohjelmaan, jos vaihtoyliopistossa sellasta järjestetään!
Kun oli koko illan puhunut englantia, aivot oli selvästi hyvin mukautunu vieraan kielen käyttöön. Kotiin kävellessä oli sellainen olo että ruotsia pitää muistaa puhua, ja paljon. Siinä parin siiderin voimin jutustelin itsekseni ruotsia ja täytyy sanoa, että juttu luisti aika hyvin.
maanantai 23. tammikuuta 2012
Keittiötilanne, orientaatiokurssi ja muuuta
Toisesta Ålidhem Centrumin kaupasta (eilen käytiin ICA:ssa, tänään Coopissa) löytyi 149 kruunulla (EUR 16,99) paistinpannusetti jossa on yksi iso ja yksi pieni paistinpannu. Aion säilyttää ne keittiössä lukitussa kaapissani. Muuta voi kysymättäkin lainata (jos löytyy puhtaana) mutta tuntemattomien paistinpannunkäyttötaitoihin en kyllä luota. :) Kaverini sai heti ison pannun lainaan, ja mulle silti jäi pieni, ettei tarvitse heti sitä palauttaa. Yay!
Orientaatiokurssi alkoi tänään kolmen tunnin infotilaisuudella. Kovinkaan ihmeellistä infoa ei tullut. Tästä Ruotsin yksi-kurssi-kerrallaan-systeemistä kerrottiin, eli lukukausi on jaettu vielä monesti neljään moduuliin, jotka tehdään peräkkäin. Kustakin saa 7,5 opintopistettä, eli lukukaudesta 30, ja -vuodesta 60. Sit saatiin varmistus sille mitä arveltiinkin, eli Ruotsissa kävellään AINA vasemmassa laidassa, pyöräillään ja ajetaan oikeassa. Ja kirjastokortin yliopistolle saa täyttämällä lomakkeen netissä ja sit vaikka 5 minuutin päästä hakemalla sen kirjastolta.
Huomisen suunnitelmana on lähteä käymään keskustassa. Ostetaan bussikortit Vasaplanilta ja käydään tarkistamassa että tiedetään missä voi äänestää. Ostetaan sellaiset nuorten 30 päivän kortit. Maksaa 425 kruunua (EUR 48,50) ja passaa kaikille alle 26-vuotiaille. Kuukauden aikana voi sitten arvioida bussinkäyttötarvetta ja laskea että olisiko joku matkakortti parempi ostos seuraaville kuukausille. Asioiden jälkeen (ja aikana) varmaankin tutkaillaan keskustaa hieman tarkemmin, kun ei olla tosiaan edes vielä käyty siellä, ajettu ohi, nähty, kuultu tai mitään muutakaan. Kuvia voi joutua ottamaan. Illalla on taas ohjelmaa, varmaan koko illaksi, niin että jos ehtisi käydä jossain hengähtämässä välillä.
Huomeniltana tosiaan alkaa Buddy Programme. En ole ihan varma vielä mitä huomenna tehdään, mutta sepä selviää sitten. En ole tähän mennessä itse kovin paljoa lämminnyt vaihtareiden kanssa heilumiselle, tulee liiaksi laumaolo. Toisaalta on kuitenkin mukava jutustella erilaisten ihmisten kanssa.
Kämppikseksi toiselle puolelle käytävään tuli ruotsalainen Hugo. Se kyseli meiltä heti juttuja ruotsiksi, testasi osataanko yhtään. Vilkkaan olonen kaveri, varmaan tulee jutusteltua jatkossakin.
Nyt on jo selvinnyt että tässä Gluntens vägillä on suunnilleen yksi vaihto-opiskelija kerrosta tai asuntoa kohti. Muut ovat muita ulkomaalaisia opiskelijoita (joitain ruotsalaisia seassa), tutkinto-opiskelijoita jne. On silleen ihan mukavaa olla ulkomaalaisten kanssa, mm. sen takia että ne on samassa asemassa ja tilanteessa täällä kuin mekin.
En koe suurta tarvetta englannin puhumiseen, enkä jaksa virittää juttua vaihtareiden tai muiden ulkomaalaisten takia sen takia että englanti kehittyisi. Ruotsalaisten kans kyllä haluan päästä juttelemaan vielä paljonkin, mutta ei ole vielä kiirettä. Pelkästään se on ollu todella rasittavaa, että kaverin kanssa ollaan jutusteltu ruotsia, eilen melkein koko laivamatka ja pätkiä, ja tänään vähän vähemmän aikaa. Siis mukavaa, mutta kamalan väsyttävää. Väsyttää ihan uskomattoman syvästi pitkän ruotsinpuhumisrupeaman jälkeen. Ja se väsymys on jotain jännää. Tosi syvää.
Eli me nyt lämmitellään tässä, harjotellaan ylipäänsä puhumaan niin että haluaa/uskaltaa/osaa paremmin sitte jutella ruotsalaisten kanssa. Nyt ollaan jo todettu, että a) on mahdollista ymmärtää, ja b) aika paljon asioita pystyy/uskaltaa/osaa natiivillekin ilmaista (eikä vain toisillemme..koska boy, kylläpä ollaankin puhuttu keskenämme aika paljon!) Tulee sellainen olo, että kyllä aika paljon pystyy ilmaisemaan.
Orientaatiokurssi alkoi tänään kolmen tunnin infotilaisuudella. Kovinkaan ihmeellistä infoa ei tullut. Tästä Ruotsin yksi-kurssi-kerrallaan-systeemistä kerrottiin, eli lukukausi on jaettu vielä monesti neljään moduuliin, jotka tehdään peräkkäin. Kustakin saa 7,5 opintopistettä, eli lukukaudesta 30, ja -vuodesta 60. Sit saatiin varmistus sille mitä arveltiinkin, eli Ruotsissa kävellään AINA vasemmassa laidassa, pyöräillään ja ajetaan oikeassa. Ja kirjastokortin yliopistolle saa täyttämällä lomakkeen netissä ja sit vaikka 5 minuutin päästä hakemalla sen kirjastolta.
Huomisen suunnitelmana on lähteä käymään keskustassa. Ostetaan bussikortit Vasaplanilta ja käydään tarkistamassa että tiedetään missä voi äänestää. Ostetaan sellaiset nuorten 30 päivän kortit. Maksaa 425 kruunua (EUR 48,50) ja passaa kaikille alle 26-vuotiaille. Kuukauden aikana voi sitten arvioida bussinkäyttötarvetta ja laskea että olisiko joku matkakortti parempi ostos seuraaville kuukausille. Asioiden jälkeen (ja aikana) varmaankin tutkaillaan keskustaa hieman tarkemmin, kun ei olla tosiaan edes vielä käyty siellä, ajettu ohi, nähty, kuultu tai mitään muutakaan. Kuvia voi joutua ottamaan. Illalla on taas ohjelmaa, varmaan koko illaksi, niin että jos ehtisi käydä jossain hengähtämässä välillä.
Huomeniltana tosiaan alkaa Buddy Programme. En ole ihan varma vielä mitä huomenna tehdään, mutta sepä selviää sitten. En ole tähän mennessä itse kovin paljoa lämminnyt vaihtareiden kanssa heilumiselle, tulee liiaksi laumaolo. Toisaalta on kuitenkin mukava jutustella erilaisten ihmisten kanssa.
Kämppikseksi toiselle puolelle käytävään tuli ruotsalainen Hugo. Se kyseli meiltä heti juttuja ruotsiksi, testasi osataanko yhtään. Vilkkaan olonen kaveri, varmaan tulee jutusteltua jatkossakin.
Nyt on jo selvinnyt että tässä Gluntens vägillä on suunnilleen yksi vaihto-opiskelija kerrosta tai asuntoa kohti. Muut ovat muita ulkomaalaisia opiskelijoita (joitain ruotsalaisia seassa), tutkinto-opiskelijoita jne. On silleen ihan mukavaa olla ulkomaalaisten kanssa, mm. sen takia että ne on samassa asemassa ja tilanteessa täällä kuin mekin.
En koe suurta tarvetta englannin puhumiseen, enkä jaksa virittää juttua vaihtareiden tai muiden ulkomaalaisten takia sen takia että englanti kehittyisi. Ruotsalaisten kans kyllä haluan päästä juttelemaan vielä paljonkin, mutta ei ole vielä kiirettä. Pelkästään se on ollu todella rasittavaa, että kaverin kanssa ollaan jutusteltu ruotsia, eilen melkein koko laivamatka ja pätkiä, ja tänään vähän vähemmän aikaa. Siis mukavaa, mutta kamalan väsyttävää. Väsyttää ihan uskomattoman syvästi pitkän ruotsinpuhumisrupeaman jälkeen. Ja se väsymys on jotain jännää. Tosi syvää.
Eli me nyt lämmitellään tässä, harjotellaan ylipäänsä puhumaan niin että haluaa/uskaltaa/osaa paremmin sitte jutella ruotsalaisten kanssa. Nyt ollaan jo todettu, että a) on mahdollista ymmärtää, ja b) aika paljon asioita pystyy/uskaltaa/osaa natiivillekin ilmaista (eikä vain toisillemme..koska boy, kylläpä ollaankin puhuttu keskenämme aika paljon!) Tulee sellainen olo, että kyllä aika paljon pystyy ilmaisemaan.
OT: Penkkiurheilija
Taksikuski joka kyyditti meidät kantamuksinemme satamasta oli mukava vanhempi mies. Hän kysyi että mistä olemme kiinnostuneita, onko harrastuksia tms. mitä voisi Uumajassa tehdä. Pienen mietinnän ("öö, onko muuta kuin kielet?") jälkeen mainitsin että kyllähän minä jääkiekkoa ajattelin täällä käydä katsomassa jos on. Mies innostui kertomaan että kyllä täällä jääkiekkoa pelataan, tällä viikolla pelaavat vieraissa mutta ensi viikolla pitäisi olla kotipeli. Kuulemma suomalainen Jokeri-pelaajakin tässä Björklövenissä pelaa. Ilmeisesti Hockeyallsvenskan-joukkue. (Korjaus: Pelaavat ykkösdivarissa.)
Käyn kyllä katsomassa pelin, mutta sen jälkeen pitää miettiä kuinka monessa on varaa käydä. Nyt en ole vielä katsonut että milloin alemmilla sarjatasoilla pelataan, katsoin kyllä viime vuoden puolella netistä että on siellä ainakin yksi joukkue. Siellä luulisi olevan varaa käydä useamminkin.
Jalkapallosta pitää ottaa vielä selvää, kaipa ne täälläkin talvellakin jotain pelaa? Keväämmällä viimeistään pääsee katsomaan täällä jalkapalloa. Korjaa toivottavasti vähän JJK-ikävää.
Käyn kyllä katsomassa pelin, mutta sen jälkeen pitää miettiä kuinka monessa on varaa käydä. Nyt en ole vielä katsonut että milloin alemmilla sarjatasoilla pelataan, katsoin kyllä viime vuoden puolella netistä että on siellä ainakin yksi joukkue. Siellä luulisi olevan varaa käydä useamminkin.
Jalkapallosta pitää ottaa vielä selvää, kaipa ne täälläkin talvellakin jotain pelaa? Keväämmällä viimeistään pääsee katsomaan täällä jalkapalloa. Korjaa toivottavasti vähän JJK-ikävää.
Asunto
Opiskelijapalveluista lähdettiin sitten kohti uutta asuntoa Gluntens vägille. Yliopiston tarjoamista asunnoista meidän paikka oli lähimpänä, joten käveleminen oli paras vaihtoehto vaikka kannettavaa olikin. Ympäristö ei joskaan näyttänyt yhtä selkeältä kuin kartalla, joten jouduttiin pysähtelemään varsinkin kampuksen lähistöllä ettei eksyttäisi ja turhaan raahattaisi tavaroita ihan mihin sattuu. Ohimenevät vaihtarit tuli kovasti kyselemään että tarvitaanko apua bussien kanssa. Ne yllättyivät myös kovasti kun sanottiin että kävellään - muilla oli asunnot huomattavasti kauempana.
Lumi oli suurimmaksi osaksi kovettunut kivaksi kerrokseksi, joten laukkujen vetäminen olisi voinut olla tuskaisampaakin. Gluntens vägillä oikea talo löytyi pienen etsimisen jälkeen. 7-kerroksisen tornitalon edessä otettiin vielä kuvat matkaajista. Sisältä löytyi onneksi hissi, jolla mentiin ensin mun kerrokseen. Huone ja koko kompleksi oli varsinkin aluksi ihan mukava yllätys.
Huoneessa on pieni eteinen jossa on vaatekaappi ja naulakko. Siitä vie ruskeat puuovet vessaan ja itse huoneeseen. Huoneessa oli sänky, vaahtomuovipatja, iso työpöytä, pienempi ja matalampi pöytätaso, yksi irtonainen laatikosto, kaksi matalaa kirjahyllyä koottuna yhteen, nojatuoli ja kaksi tavallista tuolia (yleensä on kai vain yksi). Huoneessa on myös vaatekaappi jossa on niinikään puuovet. Nämä kaikki lukikin Housing Officen sivuilla. Mun omassa huoneessa oli lisäksi kaksi lamppua ja ihan siistin näköiset petivaatteet lakanoineen, kaverin huoneeseen taas oli edellinen omistaja lapun kera jättänyt mm. pari vilttiä ja sähkökynttilöitä ikkunaan. Molemmilla oli vessassa vähän vessapaperia, mutta mun vessasta on kai valo palanut.
Huoneissa on vähän kylmä, kosska ikkunoista vetää melko paljon. Patteri on kuitenkin täysillä, joten kyllä täällä pärjää.
Kuvaliite: Picasaweb / Google+ (samat kuvat. kommenttia jos ei toimi)
Tässä käytävällä on ilmeisesti viisi soluasukasta. Ovia on kuusi, joten pitää tutkiskella mihin kuudes johtaa. Kämppis puhui jostain parihuoneisesta asunnosta, mutta en ole varma ymmärsinkö oikein. Käytävällä on myös yksi suihku, iso pakastin, postilokerot, siivouskomero, ja käytävän päässä keittiö. Keittiö on tavallaan tupla, ja sen toiselta puolelta pääsee toiseen solukäytävään. Nää kaksi käytävää on siis keittiön linkittämiä.
Keittiö on ihan tilava ja siisti, se oli ehdottomasti positiivinen yllätys kun tultiin. Jokaiselle soluasukkaalle on lukittava kuiva-ainekaappi ja sen alapuolella tavallinen kaappi. Jääkaappi on ihan tilava, vaikkei sinne nyt hirveän suuria ruokaostoksia kaikilta yhtä aikaa mahdukaan.
Keittiön varustetaso on kuitenkin surkea. Housing officen sivuilla mainittiin että keittiöissä on yleensä ruokailu- ja ruuanlaittovälineitä, mutta niitä ei taata. No todellakin, kaverin keittiössä niitä on, mun keittiössä ei (ei myöskään siinä viereisessä). Yksi ihan käyttökelpoinen kattila löytyi viereisestä keittiöstä, mutta alumiiniset teflonpannut on kaikki enemmän tai vähemmän naarmuilla. Yksi ainut kämppikseni käyttää ilmeisesti sellaista alumiinikattilaa, jossa ei ole enää yhtään pinnoitetta jäljellä muualla kuin ihan ylälaidassa. Se vaikuttaa arveluttavalta, joten pidättäydyn käyttämästä sitä vielä. Aion ostaa itselleni halvan paistinpannun ja lisäksi taikoa jostain lautasen, haarukan ja veitsen. Lusikan lainasin jo kaverin keittiöstä yläkerrasta.
Tänään aamulla ruuan valmistumista odotellessani kaivelin esille karsean näköisen mutta ilmeisesti kuitenkin käytössä olleen lankamopin ja hinkkailin tahmeaa lattiaa puhtaaksi. Keittiö ei ole törkyinen, mutta no siis eihän se siistiä ole lähelläkään. Pitää pikkuhiljaa pyyhkiä kaappeja ja joitain roiskeita pois, muita kämppiksiä odotellessa. Sittenhän meillä on jokaviikkoinen siivousvuoro. En kylläkään usko, että jokainen siivoaa sitten vuorollaan, mutta jospa edes joka toinen... :)
En ole ottanut vielä kuvia keittiöstä, mutta otan kun ehdin.
Lumi oli suurimmaksi osaksi kovettunut kivaksi kerrokseksi, joten laukkujen vetäminen olisi voinut olla tuskaisampaakin. Gluntens vägillä oikea talo löytyi pienen etsimisen jälkeen. 7-kerroksisen tornitalon edessä otettiin vielä kuvat matkaajista. Sisältä löytyi onneksi hissi, jolla mentiin ensin mun kerrokseen. Huone ja koko kompleksi oli varsinkin aluksi ihan mukava yllätys.
Huoneessa on pieni eteinen jossa on vaatekaappi ja naulakko. Siitä vie ruskeat puuovet vessaan ja itse huoneeseen. Huoneessa oli sänky, vaahtomuovipatja, iso työpöytä, pienempi ja matalampi pöytätaso, yksi irtonainen laatikosto, kaksi matalaa kirjahyllyä koottuna yhteen, nojatuoli ja kaksi tavallista tuolia (yleensä on kai vain yksi). Huoneessa on myös vaatekaappi jossa on niinikään puuovet. Nämä kaikki lukikin Housing Officen sivuilla. Mun omassa huoneessa oli lisäksi kaksi lamppua ja ihan siistin näköiset petivaatteet lakanoineen, kaverin huoneeseen taas oli edellinen omistaja lapun kera jättänyt mm. pari vilttiä ja sähkökynttilöitä ikkunaan. Molemmilla oli vessassa vähän vessapaperia, mutta mun vessasta on kai valo palanut.
Huoneissa on vähän kylmä, kosska ikkunoista vetää melko paljon. Patteri on kuitenkin täysillä, joten kyllä täällä pärjää.
Kuvaliite: Picasaweb / Google+ (samat kuvat. kommenttia jos ei toimi)
Tässä käytävällä on ilmeisesti viisi soluasukasta. Ovia on kuusi, joten pitää tutkiskella mihin kuudes johtaa. Kämppis puhui jostain parihuoneisesta asunnosta, mutta en ole varma ymmärsinkö oikein. Käytävällä on myös yksi suihku, iso pakastin, postilokerot, siivouskomero, ja käytävän päässä keittiö. Keittiö on tavallaan tupla, ja sen toiselta puolelta pääsee toiseen solukäytävään. Nää kaksi käytävää on siis keittiön linkittämiä.
Keittiö on ihan tilava ja siisti, se oli ehdottomasti positiivinen yllätys kun tultiin. Jokaiselle soluasukkaalle on lukittava kuiva-ainekaappi ja sen alapuolella tavallinen kaappi. Jääkaappi on ihan tilava, vaikkei sinne nyt hirveän suuria ruokaostoksia kaikilta yhtä aikaa mahdukaan.
Keittiön varustetaso on kuitenkin surkea. Housing officen sivuilla mainittiin että keittiöissä on yleensä ruokailu- ja ruuanlaittovälineitä, mutta niitä ei taata. No todellakin, kaverin keittiössä niitä on, mun keittiössä ei (ei myöskään siinä viereisessä). Yksi ihan käyttökelpoinen kattila löytyi viereisestä keittiöstä, mutta alumiiniset teflonpannut on kaikki enemmän tai vähemmän naarmuilla. Yksi ainut kämppikseni käyttää ilmeisesti sellaista alumiinikattilaa, jossa ei ole enää yhtään pinnoitetta jäljellä muualla kuin ihan ylälaidassa. Se vaikuttaa arveluttavalta, joten pidättäydyn käyttämästä sitä vielä. Aion ostaa itselleni halvan paistinpannun ja lisäksi taikoa jostain lautasen, haarukan ja veitsen. Lusikan lainasin jo kaverin keittiöstä yläkerrasta.
Tänään aamulla ruuan valmistumista odotellessani kaivelin esille karsean näköisen mutta ilmeisesti kuitenkin käytössä olleen lankamopin ja hinkkailin tahmeaa lattiaa puhtaaksi. Keittiö ei ole törkyinen, mutta no siis eihän se siistiä ole lähelläkään. Pitää pikkuhiljaa pyyhkiä kaappeja ja joitain roiskeita pois, muita kämppiksiä odotellessa. Sittenhän meillä on jokaviikkoinen siivousvuoro. En kylläkään usko, että jokainen siivoaa sitten vuorollaan, mutta jospa edes joka toinen... :)
En ole ottanut vielä kuvia keittiöstä, mutta otan kun ehdin.
Asumisen järjestelyä
Aluksi haettiin opiskelijapalveluiden toimistosta avain. Se meni niin, että kirjoitettiin nimemme listoihin, ja kymmenen ryhmissä meidät kutsutiin huoneeseen, jossa kävimme vuokrasopimuksen läpi, allekirjoitimme sen ja saimme avaimemme. Tämän härdellin piti alkaa neljältä iltapäivällä saapumispäivänä, mutta se oli ilmeisesti alkanut jo puoli kolmelta. Me odotettiin puoli neljään toisaalla, eli yliopiston kahviossa. Hyvä puoli turhassa odottelussa oli se, että saatiin viettää lepohetki ja "kotiutua" yliopistolla jonnekin.
Toimistolla törmättiin myös kolmeen muuhun suomalaiseen. Kaikki heistä oli ilmeisesti ollut samalla laivalla meidän kanssa. Vain kahden kanssa juteltiin, yksi vaan nähtiin.
Toimistolla törmättiin myös kolmeen muuhun suomalaiseen. Kaikki heistä oli ilmeisesti ollut samalla laivalla meidän kanssa. Vain kahden kanssa juteltiin, yksi vaan nähtiin.
Kämppis
Aloitanpa uusimmasta jutusta, eli kämppiksestä.
Tällä hetkellä tässä asuu ilmeisesti vain yksi tyttö (ehkä miehensä kanssa) mun lisäkseni. Tyttö on pakistanilainen kotirouva. Törmäsin siihen äsken keittiössä, vaikutti ihan mukavalta tapaukselta.
Hyvin huomasi kyllä että ollaan eri kulttuureista. Kun olin tulossa tänne huoneeseeni syömään, sanoi että ei, ei, me syödään yhdessä tässä pöydän ääressä. Vaati vakuuttelua että pääsin omaan huoneeseen syömään. Toki olisin voinut siinä syödä, mutta oon vielä yövaatteissakin, joten halusin kyllä vaan tänne.
Muita tähän tulee kai tällä viikolla tai viikon lopulla.
Tällä hetkellä tässä asuu ilmeisesti vain yksi tyttö (ehkä miehensä kanssa) mun lisäkseni. Tyttö on pakistanilainen kotirouva. Törmäsin siihen äsken keittiössä, vaikutti ihan mukavalta tapaukselta.
Hyvin huomasi kyllä että ollaan eri kulttuureista. Kun olin tulossa tänne huoneeseeni syömään, sanoi että ei, ei, me syödään yhdessä tässä pöydän ääressä. Vaati vakuuttelua että pääsin omaan huoneeseen syömään. Toki olisin voinut siinä syödä, mutta oon vielä yövaatteissakin, joten halusin kyllä vaan tänne.
Muita tähän tulee kai tällä viikolla tai viikon lopulla.
perjantai 20. tammikuuta 2012
RG Line ja telakointihommat
Sunnuntai onkin toistaiseksi viimeinen päivä kun tuolla RG Linen purtilolla pääsee Uumajaan. Laiva telakoidaan meidän reissun jälkeen korjaustöitä varten. Epäilen kyllä vähän että onko niillä varaa sitä korjata, kun ovat kuitenkin konkurssia hakeneet. Noh, toivottavasti onnistuu ainakin huhtikuulle liikennöinti. Saisivat jatkaa mieluusti myöhempäänkin, mukavahan sillä olisi tulla takasinkin! Saa nähdä millä tullaan jos ei tuolla.
http://yle.fi/alueet/pohjanmaa/2012/01/rg1_telakalle_viikonloppuna_-_liikenne_katkeaa_3188860.html
http://www.schenker.fi/log-fi-fi/start/ajankohtaiset/2237828/rgline_telakoi.html
Edit 16.1.2013, Uutta laivaliikenteestä, lue: http://00010100-umea.blogspot.fi/2013/01/uutta-tietoa-laivayhteydesta.html
http://yle.fi/alueet/pohjanmaa/2012/01/rg1_telakalle_viikonloppuna_-_liikenne_katkeaa_3188860.html
http://www.schenker.fi/log-fi-fi/start/ajankohtaiset/2237828/rgline_telakoi.html
Edit 16.1.2013, Uutta laivaliikenteestä, lue: http://00010100-umea.blogspot.fi/2013/01/uutta-tietoa-laivayhteydesta.html
Henkilökohtaisuuksia ja sekalaista edistystä
Huomenna iltapäivällä sinne Seinäjoelle, sieltä ylihuomenaamuna lautalle.
Sairastuin, mutta olo on kohentunut aika nopeasti. Toivottavasti huomenna on vieläkin parempi vointi.
Vaihdoin vielä 60 euron edestä kruunuja, eli niitä alkaa toivottavasti olla tarpeeksi. Voin olla tästä jo piankin eri mieltä, toivottavasti kuitenkaan en.
Rinkkaan survottu jo osa vaatteista, melko suuri osa itseasiassa. Tila saattaa riittää ihan hyvin. Ainakin nyt on toiveikas olo.
Asennettiin läppärilleni takaisin XP, Windows 7 ei pyörinyt tarpeeksi hyvin. Nyt taitaa kaikki olla asennettuna ja siirrettynä, paitsi tietysti SKYPE. Sitten on kaikki niiltä osin kunnossa. Mietityttää kylläkin et kuinka nopeasti netti alkaa sitten perillä toimimaan!
Mökkihöperöys iskee kun on kipeänä ja pakkaa. Aina kauas lähtiessä on outo olo vähintään edeltävät puoli viikkoa. (Kauas, heh, tai pitkäksi aikaa)
Sairastuin, mutta olo on kohentunut aika nopeasti. Toivottavasti huomenna on vieläkin parempi vointi.
Vaihdoin vielä 60 euron edestä kruunuja, eli niitä alkaa toivottavasti olla tarpeeksi. Voin olla tästä jo piankin eri mieltä, toivottavasti kuitenkaan en.
Rinkkaan survottu jo osa vaatteista, melko suuri osa itseasiassa. Tila saattaa riittää ihan hyvin. Ainakin nyt on toiveikas olo.
Asennettiin läppärilleni takaisin XP, Windows 7 ei pyörinyt tarpeeksi hyvin. Nyt taitaa kaikki olla asennettuna ja siirrettynä, paitsi tietysti SKYPE. Sitten on kaikki niiltä osin kunnossa. Mietityttää kylläkin et kuinka nopeasti netti alkaa sitten perillä toimimaan!
Mökkihöperöys iskee kun on kipeänä ja pakkaa. Aina kauas lähtiessä on outo olo vähintään edeltävät puoli viikkoa. (Kauas, heh, tai pitkäksi aikaa)
keskiviikko 18. tammikuuta 2012
Nordliksista Erasmukseen
Ruotsinopiskelijoina me haettiin ensin vaihtoon Nordliksin kautta. Niiltä sai kuitenkin rahoitusta vain tosi harva, ja me oltiin kaverin kans prioriteettilistalla aika lopussa, koska ollaan vaan 2. vuoden opiskelijoita, joten sitä kautta ei päästy. Viime tipassa tuli mieleen Erasmus-haku. Sitä ei oltu mietitty aiemmin sen takia, että Erasmus-vaihtoon voi mennä vain kerran opiskeluaikana. Päätettiin kuitenkin hakea sen kautta, koska haluttiin vaihtoon juuri sillä hetkellä.
Nordliksin kautta oltiin haettu Upsalaan, mutta Erasmuksen kautta paikaksi määräytyi Uumaja. Missattiin Erasmuksen varsinainen hakuaika, mutta sinnehän voi hakea koko ajan. Uumajan vaihtohakuaika oli just vielä hetken voimassa kun haettiin. Hakemisen kanssa meinasi tulla vähän kiire, mutta hyvin ehdittiin.
Kannattaa varata reilusti aikaa siihen, että löytää yliopistojen nettisivuilta sen, mitä siellä voi opiskella. Siinä ei osaa auttaa oikeastaan kukaan, tieto pitää itse löytää. Ne kurssit pitää nimittäin laittaa Learning Agreementiin, ja onhan ne hyvä muutenkin tietää. Omista valinnoistani mä kerron hieman myöhemmin, kunhan selviää tarkemmin että millaisia ne on.
Nordliksin kautta oltiin haettu Upsalaan, mutta Erasmuksen kautta paikaksi määräytyi Uumaja. Missattiin Erasmuksen varsinainen hakuaika, mutta sinnehän voi hakea koko ajan. Uumajan vaihtohakuaika oli just vielä hetken voimassa kun haettiin. Hakemisen kanssa meinasi tulla vähän kiire, mutta hyvin ehdittiin.
Kannattaa varata reilusti aikaa siihen, että löytää yliopistojen nettisivuilta sen, mitä siellä voi opiskella. Siinä ei osaa auttaa oikeastaan kukaan, tieto pitää itse löytää. Ne kurssit pitää nimittäin laittaa Learning Agreementiin, ja onhan ne hyvä muutenkin tietää. Omista valinnoistani mä kerron hieman myöhemmin, kunhan selviää tarkemmin että millaisia ne on.
Mitä mukaan?
Asunnossa, ainakaan siinä jonka valitsin, ei ole mitään petivaatteita, joten vien omat. Olisi toki myös mahdollista ostaa ne sieltä, mutta teen mieluummin näin. Paljon joutuu varmasti kuitenkin myös ostamaan.
Ostin Biltemasta toissapäivänä matkakäyttöisiä tyhjiöpusseja. Pussit ovat kokoa 40x60cm ja tyhjenevät puristamalla. Testasin pusseja survomalla sinne tyynyn, ja vaikka survomisosuus olikin hieman työläs, pussi toimi lopulta ihan hyvin. Pusseja oli pakkauksessa 2 kpl ja pakkaus maksoi 3,99.
Lähden liikkeelle yhden matkalaukun ja rinkan kanssa. Otan mukaan tyynyn ja peiton, yhden lakanan, pussilakanan ja kaksi tyynyliinaa. Lisäksi otan yhden käsipyyhkeen ja yhden tai kaksi kylpypyyhettä.
Ostin Biltemasta toissapäivänä matkakäyttöisiä tyhjiöpusseja. Pussit ovat kokoa 40x60cm ja tyhjenevät puristamalla. Testasin pusseja survomalla sinne tyynyn, ja vaikka survomisosuus olikin hieman työläs, pussi toimi lopulta ihan hyvin. Pusseja oli pakkauksessa 2 kpl ja pakkaus maksoi 3,99.
Lähden liikkeelle yhden matkalaukun ja rinkan kanssa. Otan mukaan tyynyn ja peiton, yhden lakanan, pussilakanan ja kaksi tyynyliinaa. Lisäksi otan yhden käsipyyhkeen ja yhden tai kaksi kylpypyyhettä.
Asunto
Uumajassa taataan kaikille virallisille vaihto-opiskelijoille soluhuone. Valinnanvaraa on melko reilusti, ja asunnon saa itse valita. Kuvia ei kylläkään näe, mutta hinnat, pohjapiirrokset ja sijainnit kyllä.
Me valittiin vaihtoehdoista halvin ja vanhin, Gluntens väg. Kaikissa muissa paikoissa huoneen yhteydessä on kylppäri jossa on myös suihku, mutta meillä on vain veski. Meidän huoneet on myös pienemmät kuin muissa paikoissa. Sijainti on kuitenkin hyvä, ilmeisesti lähimpänä kampusta. Keittiö on jaettu näissä kaikissa paikoissa.
Asuntojen hinnat on 10 500 - 17 000 kruunua per lukukausi. 7500 maksettiin etukäteen ja loppuosa maksetaan myöhemmin. Siitä tarkemmin:
Marraskuun lopussa saatiin sähköposti, jossa oli maksuohjeet etu- ja varausmaksulle asunnosta. Joulukuun puoleenväliin mennessä piti maksaa 7500 kruunua. Siihen mennessä en ollut vielä saanut apurahaa, joten lainasin tuon summan vanhemmiltani ja maksoin sen apurahasta takaisin. Loput vuokrasta maksetaan ilmeisesti perille saapumisen jälkeen, ja loppuosan suuruus riippuu tietysti siitä, minkä hintaisen asumisvaihtoehdon on valinnut.
6.12. alettiin jakamaan etumaksun maksaneille tunnuksia, joilla pääsi valitsemaan asunnon nettisivuilta. Minä sain tunnukset saman tien, kaverini joutui hieman odottamaan, koska oli maksanut etumaksun hieman myöhemmin kuin minä. Hänkin pääsi kuitenkin siihen paikkaan johon halusi. Maksu kannattaa kuitenkin hoitaa heti kun mahdollista, koska silloin pääsee valitsemaan parhaat päältä.
Uumajan kaikkien asuntojen vuokraan kuuluu netti. Nettipiuha pitää viedä itse, vaikka vaihtoraporteista päätellen sinne onkin joku saattanut sen jättää.
Uumajan yliopiston nettisivuilla on paljon tietoa vaihtareille, ja varsinkin asumisasioissa sen tuntuu löytävän parhaiten kun valitsee kieleksi englannin. Sieltä voi ottaa selvää eri vaihtoehdoista ja esim eri sijaintien pyykkituvista ja muista. Kannattaa valita hyvä paikka jo ennen kuin saa tunnukset huoneen valintaan.
Omasta Gluntens vägin asunnosta osaan kertoa enemmän sitten kun ollaan saavuttu perille.
Me valittiin vaihtoehdoista halvin ja vanhin, Gluntens väg. Kaikissa muissa paikoissa huoneen yhteydessä on kylppäri jossa on myös suihku, mutta meillä on vain veski. Meidän huoneet on myös pienemmät kuin muissa paikoissa. Sijainti on kuitenkin hyvä, ilmeisesti lähimpänä kampusta. Keittiö on jaettu näissä kaikissa paikoissa.
Asuntojen hinnat on 10 500 - 17 000 kruunua per lukukausi. 7500 maksettiin etukäteen ja loppuosa maksetaan myöhemmin. Siitä tarkemmin:
Marraskuun lopussa saatiin sähköposti, jossa oli maksuohjeet etu- ja varausmaksulle asunnosta. Joulukuun puoleenväliin mennessä piti maksaa 7500 kruunua. Siihen mennessä en ollut vielä saanut apurahaa, joten lainasin tuon summan vanhemmiltani ja maksoin sen apurahasta takaisin. Loput vuokrasta maksetaan ilmeisesti perille saapumisen jälkeen, ja loppuosan suuruus riippuu tietysti siitä, minkä hintaisen asumisvaihtoehdon on valinnut.
6.12. alettiin jakamaan etumaksun maksaneille tunnuksia, joilla pääsi valitsemaan asunnon nettisivuilta. Minä sain tunnukset saman tien, kaverini joutui hieman odottamaan, koska oli maksanut etumaksun hieman myöhemmin kuin minä. Hänkin pääsi kuitenkin siihen paikkaan johon halusi. Maksu kannattaa kuitenkin hoitaa heti kun mahdollista, koska silloin pääsee valitsemaan parhaat päältä.
Uumajan kaikkien asuntojen vuokraan kuuluu netti. Nettipiuha pitää viedä itse, vaikka vaihtoraporteista päätellen sinne onkin joku saattanut sen jättää.
Uumajan yliopiston nettisivuilla on paljon tietoa vaihtareille, ja varsinkin asumisasioissa sen tuntuu löytävän parhaiten kun valitsee kieleksi englannin. Sieltä voi ottaa selvää eri vaihtoehdoista ja esim eri sijaintien pyykkituvista ja muista. Kannattaa valita hyvä paikka jo ennen kuin saa tunnukset huoneen valintaan.
Omasta Gluntens vägin asunnosta osaan kertoa enemmän sitten kun ollaan saavuttu perille.
Raha ja puhelin
Tänään ollaan mietitty Ruotsin raha- ja puhelinasioita.
Vaihdettiin Jyväskylän Forexissa rahaa, minä 60 euroa 510 kruunuksi ja kaveri enemmän. Luin sen jälkeen Forexin sivuilta, että Suomessa kannattaa vaihtaa eurot kruunuiksi, koska Ruotisssa peritään 45 kruunun palvelumaksu, eli käyn vielä ennen lähtöä vaihtamassa vähän enemmän.
Rahan nosto automaatilta on nimittäin aika hintavaa hommaa. Osuuspankilla veloitetaan 2 euroa jokaisesta nostosta ja lisäksi 2,5 % noston määrästä. Kannattaa omasta pankista ottaa selvää, mitä nostaminen maksaa. Nordealla ei ilmeisesti maksa mitään. Itse aion kuitenkin maksaa Visa Electronillani suoraan aina kun voin, ja käyttää käteistä vain silloin, kun Electron ei kelpaa.
Sit me on ajateltu ottaa prepaid-liittymät, mutta niistä löytyy ikävän vähän konkreettista tietoa netistä. Tältä saitilta löytyy paljonkin, mutta ei sitten oikeastaan sitä, että mistä noita kutakin liittymää ja latauskortteja saa.
(http://www.prepaidgsm.net/en/sweden.html)
Tällä hetkellä suunnitelmana on mennä Pressbyråån ja kysyä sieltä tarkemmin.
Vaihdettiin Jyväskylän Forexissa rahaa, minä 60 euroa 510 kruunuksi ja kaveri enemmän. Luin sen jälkeen Forexin sivuilta, että Suomessa kannattaa vaihtaa eurot kruunuiksi, koska Ruotisssa peritään 45 kruunun palvelumaksu, eli käyn vielä ennen lähtöä vaihtamassa vähän enemmän.
Rahan nosto automaatilta on nimittäin aika hintavaa hommaa. Osuuspankilla veloitetaan 2 euroa jokaisesta nostosta ja lisäksi 2,5 % noston määrästä. Kannattaa omasta pankista ottaa selvää, mitä nostaminen maksaa. Nordealla ei ilmeisesti maksa mitään. Itse aion kuitenkin maksaa Visa Electronillani suoraan aina kun voin, ja käyttää käteistä vain silloin, kun Electron ei kelpaa.
Sit me on ajateltu ottaa prepaid-liittymät, mutta niistä löytyy ikävän vähän konkreettista tietoa netistä. Tältä saitilta löytyy paljonkin, mutta ei sitten oikeastaan sitä, että mistä noita kutakin liittymää ja latauskortteja saa.
(http://www.prepaidgsm.net/en/sweden.html)
Tällä hetkellä suunnitelmana on mennä Pressbyråån ja kysyä sieltä tarkemmin.
Matkasuunnitelma
Matkasuunnitelma on seuraavanlainen: Jyväskylästä 21.1. Seinäjoelle junalla yöksi, sieltä aamulla 22.1. poikaystävän kyydillä Vaasaan satamaan. Vaasasta lautalla Uumajaan ja Uumajassa taksilla asuntotoimistolle hakemaan asuntojen avaimet.
Lauttamatkat on tällä hetkellä alennuksessa, joten yhteen suuntaan yhdelle henkilölle hinnaksi tulee 25 euroa. Uumajan satamasta ei kulje julkisia, joten taksi on ainoa vaihtoehto. Matkaa keskustaan on n. 20 km. Hintaa emme vielä tiedä, arviota 200-300 kruunua lukuunottamatta, joten varaamme reilusti käteistä. Pitää muistaa laittaa toteutunut hinta sitten tänne. Lisäys: Hinta satamasta yliopistolle kahdelta hengeltä sunnuntaina (en muista/tiedä onko eri taksa eri päivinä) oli 440 kruunua.
Kokonaisuudessaan matka tulee olemaan aika edullinen. Taksilla pääsee mukavasti perille saakka, joten ei yhtään haittaa että sitä joutuu käyttämään. Lentämistä emme harkinneet vaihtoehdoksi, koska vietävää tavaraa kertyy niin paljon. Lisäksi autokyyti Seinäjoelta Vaasaan, satamaan saakka, helpottaa asioita hurjan paljon.
Edit 16.1.2013, Uutta laivaliikenteestä, lue: http://00010100-umea.blogspot.fi/2013/01/uutta-tietoa-laivayhteydesta.html
Lauttamatkat on tällä hetkellä alennuksessa, joten yhteen suuntaan yhdelle henkilölle hinnaksi tulee 25 euroa. Uumajan satamasta ei kulje julkisia, joten taksi on ainoa vaihtoehto. Matkaa keskustaan on n. 20 km. Hintaa emme vielä tiedä, arviota 200-300 kruunua lukuunottamatta, joten varaamme reilusti käteistä. Pitää muistaa laittaa toteutunut hinta sitten tänne. Lisäys: Hinta satamasta yliopistolle kahdelta hengeltä sunnuntaina (en muista/tiedä onko eri taksa eri päivinä) oli 440 kruunua.
Kokonaisuudessaan matka tulee olemaan aika edullinen. Taksilla pääsee mukavasti perille saakka, joten ei yhtään haittaa että sitä joutuu käyttämään. Lentämistä emme harkinneet vaihtoehdoksi, koska vietävää tavaraa kertyy niin paljon. Lisäksi autokyyti Seinäjoelta Vaasaan, satamaan saakka, helpottaa asioita hurjan paljon.
Edit 16.1.2013, Uutta laivaliikenteestä, lue: http://00010100-umea.blogspot.fi/2013/01/uutta-tietoa-laivayhteydesta.html
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)