Kipeenä olon jälkeen sitten vaan takaisin veteen eli kommunikoimaan ruotsiksi. Pienen tauon jälkeen huomasi kyllä eroa siinä miten oli rauhassa kotona ollessa kommunikointitaidot kehittyneet. Oon ollut nyt parin päivän aikana melko monessa kommunikointitilanteessa ja on mennyt tosi hyvin! Helpommat jutut olen saanut sanottua ihan normaalisti, ja olen myös melko nopeasti ymmärtänyt mitä multa on kysytty. Yhdessä kaupassa katseltiin myyjän kanssa erilaisia tuotteita ja onnistuinpa kertomaan että minkä tyylisistä pidin ja minkä tyylisistä en. Kaiken kaikkiaan on mennyt tosi hyvin!
Huomasin myös että nyt on helpompi saada selkoa siitä mitä ihmiset puhuu. Erottaa jo että missä sanojen rajat menee ja ymmärtää lauseita. Kontekstissaan on hyvin helppo ymmärtää juttuja.
Jes edistystä!
lauantai 17. maaliskuuta 2012
maanantai 12. maaliskuuta 2012
keskiviikko 7. maaliskuuta 2012
Kielitaidottomuuden tunne on vahvasti läsnä
Välillä iskee koti-ikävä, varsinkin ruuan suhteen. On aika vaikeeta löytää omia tuttuja ruokajuttuja ellei ne ole jotain kansainvälistä tai sitten jokin perusjuttu, niin kuin vihannes.
Siitä, että haluaa käyttää mieluummin ruotsia kuin englantia, on välillä enimmäkseen harmia.
Pikaruokaa on ikävää tilata, varsinkin jos takana on jono ja työntekijöillä kiire. Tuntuu tyhmältä sönköttää ruotsia ja kysyä joka kysymykseen että anteeksi, voitko puhua hitaammin, kun jos voisi puhua englantia, kaikki menisi sujuvasti.
On ikävä sitä, että tietää miten asiat sujuu, ja sitä että jos ei tiedä, niin voi helposti kysyä ja selvittää asian. Tässä englanti auttaisi vain jälkimmäisessä tilanteessa.
Hyviä puolia on myös.
Oma salakieli. Kaverin kanssa voi normaalilla äänellä jutella henkilökohtaisia tavallisia asioita ravintolassa, bussissa, kaupassa ym. ilman tarvetta miettiä että nyt koko maailma joutuu kuuntelemaan meidän juttujamme. Meidän puhe on muille vain jotain ulkomaalaisten solkotusta.
Siinäkin on huono puoli: Yhdessä ei puhu ruotsia. Toisaalta, suomea tarvitsee. Se auttaa olemaan ulkomailla.
Mitäs muuta.
Keskusteluissa ei pysy vieläkään mukana. Ihmiset puhuu nopeasti ja murteella. Ei tunnu kivalta muistuttaa koko ajan, ettei osaa. Vaikka pitäisi. Tuntuu että on huono, vaikka tämä on kolmas kieli.
Oppitunnilla pysyy mukana. Tuttujen sanojen välit pienenee ja väleissä oleva outo mölinä vähenee. Joskus ymmärtää kaikki ne pienet nopeat sanat, joita tuttu opettaja innostuksissaan käyttää. Yleensä ei. Silti, jos diaesityksissä ei ole tukisanoja tai jos asia ei ole tuttu, paljon jää ymmärtämättä. On kauheaa jos opettaja kysyy tunnilla jotain minulta.
Ihmisiä pitäisi saada kuunnella rauhassa. Yleensä ihmiset on liian mukavia ja yrittävät ottaa mukaan keskusteluun. En halua, en osaa sanoa tähän asiaan mitään. Haluan vaan totutella kuuntelemaan teitä. Mutta tämä jää sanomatta, ja on helpompi olla epäsosiaalinen vaikka ei haluakaan.
Englannin tunneilla voi olla sosiaalinen, ja muiden ulkomaalaisten kanssa. Ihmiset ihastuu ja kehuu kielitaitoa. Ruotsalaisten kanssa on eri juttu. Pitäisi puhua ruotsia. Ei vaan pysty, ei vielä.
Olenko oppinut jotain?
Jos minulle puhutaan huonoa suomea, puhun suomea takaisin. Jos se ei ymmärrä, vaihdan sanoja. Yritän puhua yleiskieltä, selkeästi. Kyllä se kysyy jos se haluaa puhua englantia. Kysyy tai puhuu kysymättä.
Enkö muuta?
Ehkä vähän sitä, miltä tuntuu kuulua vähemmistöön. Tai olla jotenkin huonompi tai kykenemättömämpi kuin kaikki muut. Kielitaidoton tai muuten huono. Ja ihan vaan sen vuoksi, että ei haluaisi käyttää englantia. Yllättävää avartumista.
Kyllä olisi ikävää olla täällä yksin.
Siitä, että haluaa käyttää mieluummin ruotsia kuin englantia, on välillä enimmäkseen harmia.
Pikaruokaa on ikävää tilata, varsinkin jos takana on jono ja työntekijöillä kiire. Tuntuu tyhmältä sönköttää ruotsia ja kysyä joka kysymykseen että anteeksi, voitko puhua hitaammin, kun jos voisi puhua englantia, kaikki menisi sujuvasti.
On ikävä sitä, että tietää miten asiat sujuu, ja sitä että jos ei tiedä, niin voi helposti kysyä ja selvittää asian. Tässä englanti auttaisi vain jälkimmäisessä tilanteessa.
Hyviä puolia on myös.
Oma salakieli. Kaverin kanssa voi normaalilla äänellä jutella henkilökohtaisia tavallisia asioita ravintolassa, bussissa, kaupassa ym. ilman tarvetta miettiä että nyt koko maailma joutuu kuuntelemaan meidän juttujamme. Meidän puhe on muille vain jotain ulkomaalaisten solkotusta.
Siinäkin on huono puoli: Yhdessä ei puhu ruotsia. Toisaalta, suomea tarvitsee. Se auttaa olemaan ulkomailla.
Mitäs muuta.
Keskusteluissa ei pysy vieläkään mukana. Ihmiset puhuu nopeasti ja murteella. Ei tunnu kivalta muistuttaa koko ajan, ettei osaa. Vaikka pitäisi. Tuntuu että on huono, vaikka tämä on kolmas kieli.
Oppitunnilla pysyy mukana. Tuttujen sanojen välit pienenee ja väleissä oleva outo mölinä vähenee. Joskus ymmärtää kaikki ne pienet nopeat sanat, joita tuttu opettaja innostuksissaan käyttää. Yleensä ei. Silti, jos diaesityksissä ei ole tukisanoja tai jos asia ei ole tuttu, paljon jää ymmärtämättä. On kauheaa jos opettaja kysyy tunnilla jotain minulta.
Ihmisiä pitäisi saada kuunnella rauhassa. Yleensä ihmiset on liian mukavia ja yrittävät ottaa mukaan keskusteluun. En halua, en osaa sanoa tähän asiaan mitään. Haluan vaan totutella kuuntelemaan teitä. Mutta tämä jää sanomatta, ja on helpompi olla epäsosiaalinen vaikka ei haluakaan.
Englannin tunneilla voi olla sosiaalinen, ja muiden ulkomaalaisten kanssa. Ihmiset ihastuu ja kehuu kielitaitoa. Ruotsalaisten kanssa on eri juttu. Pitäisi puhua ruotsia. Ei vaan pysty, ei vielä.
Olenko oppinut jotain?
Jos minulle puhutaan huonoa suomea, puhun suomea takaisin. Jos se ei ymmärrä, vaihdan sanoja. Yritän puhua yleiskieltä, selkeästi. Kyllä se kysyy jos se haluaa puhua englantia. Kysyy tai puhuu kysymättä.
Enkö muuta?
Ehkä vähän sitä, miltä tuntuu kuulua vähemmistöön. Tai olla jotenkin huonompi tai kykenemättömämpi kuin kaikki muut. Kielitaidoton tai muuten huono. Ja ihan vaan sen vuoksi, että ei haluaisi käyttää englantia. Yllättävää avartumista.
Kyllä olisi ikävää olla täällä yksin.
lauantai 3. maaliskuuta 2012
Opiskelua
Tämä viikko oli melko kiireinen ja ahdistava, kun oli ekan ruotsin kurssin kotitentti. Meillä on nämä kaksi ruotsin ja pohjoismaisten kielten kurssia, joissa studietakt on 100%, ja ne kestää molemmat neljänneksen lukukaudesta. Tää oli nyt se eka. Tuo studietakt nyt sit tarkoittaa että tuon kurssin parissa pitäisi kulua 40 tuntia viikossa. Luentoja ym. oli keskimäärin 9 h viikossa, joten loppuaika oli varattu kirjallisuudelle - eli lukemiselle. Tietystikään en opiskellut kurssin parissa neljääkymmentä tuntia viikossa, mutta aika kuitenkin antaa osviittaa siitä, kuinka kiireinen aikataulu lukemisella on ja kuinka paljon sitä on. Noh, luin lähes kaiken (priorisoin ihan hyödyttömän näköiset tekstit pois, mutta niitä ei suhteessa kovin paljoa) mutta kotitentti, johon piti sitten kerätä tietoa näistä erinäisistä kirjoista, oli silti ahdistavaa hommaa. Omista vastauksistani tuli melko huonoja, mutta toivon että ne riittävät hyväksyttyyn. Lohdutan itseäni sillä, että opiskelin ihan oikeasti lähes kaiken minkä piti ja kasvatin tietämystäni reilusti. En ole myöskään ikinä noin lyhyessä ajassa lukenut ja omaksunut noin vaativia (ihan normaaleja) tekstejä ruotsiksi. Lukutaito on kohentunut hemmetisti!
Koska täällä Ruotsissa on tämä systeemi, että jokin kurssi voi kestää hetken ja vaatia kaiken ajan, on vaikeaa koota kursseista sopiva paletti. Jos jokin kokonaisuus ei kelpaa, on vähän hankalaa alkaa tekemään omaa kokonaisuutta paloista. Tämä näkyy mulla nyt tämän lukukauden ekassa puoliskossa, kun mun pitäisi kurssivaatimusten mukaan tehdä töitä 70 tuntia viikossa. Toinen lukukauden puolikas taas menee 30 tunnilla. Mulla on koko lukukauden kestäviä kursseja kolme, joista kaksi on nettikursseja (toisessa tehdään ryhmätöitä) ja yksi on helppo kurssi jossa on pakko käydä paikalla 2 h viikossa. Noissa ei yhteensä ole kovin hirveästi työtä. Noista kuitenkin vain yksi on ruotsin kurssi. Ne varsinaiset ruotsin kurssit joita tulin tänne tekemään, on lukukauden alkupuoliskolla noiden kolmen kurssin päällä peräkkäin, ja ne yksin vaativat 100 % opiskeluajasta. Joten kumpiakaan ei oikein voi jättää pois. Hyvänä puolena tässä on se, että mikäli saan nuo vaikeat ruotsin kurssitkin tehtyä, kerään Ruotsin opintopisteitä 45. Niiden pitäisi olla saman arvoisia myös meillä, mutta vastaavuudesta päätetään sitten myöhemmin.
Englanti kansainvälisille opiskelijoille, kurssi jota tarjotaan varmaan kaikkialla, on tietysti suomalaiselle melko helppo. Läpi ei tietenkään pääse luistelemaan, koska tehtäviä pitää tehdä. Tuoltakin kurssilta kuitenkin oppii kaikenlaista, koska kyllähän eri maissa opetuksessa korostetaan ihan eri asioita. Meidän englannin opettajalla on vahva ruotsalainen korostus, mutta onneksi mun ei enää tarvitse opetella ääntämään, ainakaan kovin paljoa. En ainakaan suoraan luota sen ääntämykseen jos tulee vastaan sana, jonka ääntämystä en tiedä. Kurssikavereille olen ollut avuksi, kun monille niiden englannin keskustelutaidot on yhtä hyviä kuin mulle ruotsin - melko heikot siis. Toisten opastaminen ja tukeminen on ollut mukavaa, ja kieltenopettajan tulevaisuus tuntuu järkevältä.
Nyt on siis Från runor till SMS -kurssi, eli ruotsin kielen historia, ohi ja Språken i Norden alkaa. Parin viikon aikana on luettava aivan kamalasti, ja lisäksi mulla on kirjoitustehtäviä kaikista muistakin kursseista juuri nyt. Vähän stressaa, mutta kyllä kaikki onnistuu. Poikaystävän vierailu sattuu juuri sopivaan kohtaan niin että kaiken pitäisi olla tehtynä - ja lisää tulee kunhan hän palaa kotiin.
Vaihtariaktiviteetit on jääny nyt vähemmälle. Jos tykkää heilua baareissa, niin Ruotsissa kannattaa liittyä studentkåriin eli ylioppilaskuntaan. Se maksaa melko vähän, ja sillä saa paitsi opiskelijan statuksen Ruotsissa, niin pääsee myös opiskelijabaareihin. Uumajan baaritarjonta on melko heikkoa jos ei opiskelijabaareja laske mukaan. Busseistahan saa ikäalennusta kun on alle 26 vai 25, joten mihinkään sellaiseen ei välttämättä opiskelijastatusta tarvitse. Itse en liittynyt, eikä se vielä oikeastaan ole haitannut.
Koska täällä Ruotsissa on tämä systeemi, että jokin kurssi voi kestää hetken ja vaatia kaiken ajan, on vaikeaa koota kursseista sopiva paletti. Jos jokin kokonaisuus ei kelpaa, on vähän hankalaa alkaa tekemään omaa kokonaisuutta paloista. Tämä näkyy mulla nyt tämän lukukauden ekassa puoliskossa, kun mun pitäisi kurssivaatimusten mukaan tehdä töitä 70 tuntia viikossa. Toinen lukukauden puolikas taas menee 30 tunnilla. Mulla on koko lukukauden kestäviä kursseja kolme, joista kaksi on nettikursseja (toisessa tehdään ryhmätöitä) ja yksi on helppo kurssi jossa on pakko käydä paikalla 2 h viikossa. Noissa ei yhteensä ole kovin hirveästi työtä. Noista kuitenkin vain yksi on ruotsin kurssi. Ne varsinaiset ruotsin kurssit joita tulin tänne tekemään, on lukukauden alkupuoliskolla noiden kolmen kurssin päällä peräkkäin, ja ne yksin vaativat 100 % opiskeluajasta. Joten kumpiakaan ei oikein voi jättää pois. Hyvänä puolena tässä on se, että mikäli saan nuo vaikeat ruotsin kurssitkin tehtyä, kerään Ruotsin opintopisteitä 45. Niiden pitäisi olla saman arvoisia myös meillä, mutta vastaavuudesta päätetään sitten myöhemmin.
Englanti kansainvälisille opiskelijoille, kurssi jota tarjotaan varmaan kaikkialla, on tietysti suomalaiselle melko helppo. Läpi ei tietenkään pääse luistelemaan, koska tehtäviä pitää tehdä. Tuoltakin kurssilta kuitenkin oppii kaikenlaista, koska kyllähän eri maissa opetuksessa korostetaan ihan eri asioita. Meidän englannin opettajalla on vahva ruotsalainen korostus, mutta onneksi mun ei enää tarvitse opetella ääntämään, ainakaan kovin paljoa. En ainakaan suoraan luota sen ääntämykseen jos tulee vastaan sana, jonka ääntämystä en tiedä. Kurssikavereille olen ollut avuksi, kun monille niiden englannin keskustelutaidot on yhtä hyviä kuin mulle ruotsin - melko heikot siis. Toisten opastaminen ja tukeminen on ollut mukavaa, ja kieltenopettajan tulevaisuus tuntuu järkevältä.
Nyt on siis Från runor till SMS -kurssi, eli ruotsin kielen historia, ohi ja Språken i Norden alkaa. Parin viikon aikana on luettava aivan kamalasti, ja lisäksi mulla on kirjoitustehtäviä kaikista muistakin kursseista juuri nyt. Vähän stressaa, mutta kyllä kaikki onnistuu. Poikaystävän vierailu sattuu juuri sopivaan kohtaan niin että kaiken pitäisi olla tehtynä - ja lisää tulee kunhan hän palaa kotiin.
Vaihtariaktiviteetit on jääny nyt vähemmälle. Jos tykkää heilua baareissa, niin Ruotsissa kannattaa liittyä studentkåriin eli ylioppilaskuntaan. Se maksaa melko vähän, ja sillä saa paitsi opiskelijan statuksen Ruotsissa, niin pääsee myös opiskelijabaareihin. Uumajan baaritarjonta on melko heikkoa jos ei opiskelijabaareja laske mukaan. Busseistahan saa ikäalennusta kun on alle 26 vai 25, joten mihinkään sellaiseen ei välttämättä opiskelijastatusta tarvitse. Itse en liittynyt, eikä se vielä oikeastaan ole haitannut.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)