Uumajassa Strömpilenin lähellä on kierrätyskeskus, josta löytyy todella edullisia astioita ja muuta vaihtarin mahdollisesti haluamaa, myös polkupyöriä. Jos haluaa käyttää esim. hyvää teflonpäällystettyä paistinpannua tai muuta hellävaroin kohdeltavaa, niin se kannattaa tuoda tai ostaa paikan päältä, mutta muita astioita ei välttämättä kannata alkaa kantamaan, koska niitä saa tuolta todella edullisesti (ja niitä voi olla jo siellä asunnossa valmiina yhteiskäytössä.)
Me huomattiin että oltaisiin voitu ottaa mukaan esim. vähän huonommat pyyhkeet, sellaiset jotka olisi voinut jättää sitten vaihtokohteeseen, koska vaihdon aikana kuitenkin joskus ostaa jotain ja olisi kiva jos voisi jättää jotain että kaikki mahtuisi mukaan.
Pyykkimahdollisuudet on ainakin Gluntens vägillä tosi hyvät, ja taitaapa olla muuallakin. Itse pyykkäsin kerran viikossa aina samaan aikaan, ja tarvitsin siis vain viikon aikana käytettävän määrän vaatteita. Yleensä pyykkipäivään mennessä melkein kaikkia vaatteita oli viimeiset menossa, ja siitäkin tiesi ettei niitä ollut kantanut liikaa mukanaan. Tuota rutiinia voin lämpimästi suositella.
Sellainen vinkki vielä, että jos haluaa käyttää läppäriä netin kanssa sängyssä niin kannattaa tuoda tarpeeksi pitkä nettipiuha. Itselläni oli ihan turhan lyhyt piuha mukana, ja huoneen muoto oli sellainen että eipä sitä sänkyä siihen lähelle saanut. Jatkojohtoja taisi olla siellä kierrätyskeskuksella.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste astiat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste astiat. Näytä kaikki tekstit
perjantai 22. kesäkuuta 2012
maanantai 23. tammikuuta 2012
Keittiötilanne, orientaatiokurssi ja muuuta
Toisesta Ålidhem Centrumin kaupasta (eilen käytiin ICA:ssa, tänään Coopissa) löytyi 149 kruunulla (EUR 16,99) paistinpannusetti jossa on yksi iso ja yksi pieni paistinpannu. Aion säilyttää ne keittiössä lukitussa kaapissani. Muuta voi kysymättäkin lainata (jos löytyy puhtaana) mutta tuntemattomien paistinpannunkäyttötaitoihin en kyllä luota. :) Kaverini sai heti ison pannun lainaan, ja mulle silti jäi pieni, ettei tarvitse heti sitä palauttaa. Yay!
Orientaatiokurssi alkoi tänään kolmen tunnin infotilaisuudella. Kovinkaan ihmeellistä infoa ei tullut. Tästä Ruotsin yksi-kurssi-kerrallaan-systeemistä kerrottiin, eli lukukausi on jaettu vielä monesti neljään moduuliin, jotka tehdään peräkkäin. Kustakin saa 7,5 opintopistettä, eli lukukaudesta 30, ja -vuodesta 60. Sit saatiin varmistus sille mitä arveltiinkin, eli Ruotsissa kävellään AINA vasemmassa laidassa, pyöräillään ja ajetaan oikeassa. Ja kirjastokortin yliopistolle saa täyttämällä lomakkeen netissä ja sit vaikka 5 minuutin päästä hakemalla sen kirjastolta.
Huomisen suunnitelmana on lähteä käymään keskustassa. Ostetaan bussikortit Vasaplanilta ja käydään tarkistamassa että tiedetään missä voi äänestää. Ostetaan sellaiset nuorten 30 päivän kortit. Maksaa 425 kruunua (EUR 48,50) ja passaa kaikille alle 26-vuotiaille. Kuukauden aikana voi sitten arvioida bussinkäyttötarvetta ja laskea että olisiko joku matkakortti parempi ostos seuraaville kuukausille. Asioiden jälkeen (ja aikana) varmaankin tutkaillaan keskustaa hieman tarkemmin, kun ei olla tosiaan edes vielä käyty siellä, ajettu ohi, nähty, kuultu tai mitään muutakaan. Kuvia voi joutua ottamaan. Illalla on taas ohjelmaa, varmaan koko illaksi, niin että jos ehtisi käydä jossain hengähtämässä välillä.
Huomeniltana tosiaan alkaa Buddy Programme. En ole ihan varma vielä mitä huomenna tehdään, mutta sepä selviää sitten. En ole tähän mennessä itse kovin paljoa lämminnyt vaihtareiden kanssa heilumiselle, tulee liiaksi laumaolo. Toisaalta on kuitenkin mukava jutustella erilaisten ihmisten kanssa.
Kämppikseksi toiselle puolelle käytävään tuli ruotsalainen Hugo. Se kyseli meiltä heti juttuja ruotsiksi, testasi osataanko yhtään. Vilkkaan olonen kaveri, varmaan tulee jutusteltua jatkossakin.
Nyt on jo selvinnyt että tässä Gluntens vägillä on suunnilleen yksi vaihto-opiskelija kerrosta tai asuntoa kohti. Muut ovat muita ulkomaalaisia opiskelijoita (joitain ruotsalaisia seassa), tutkinto-opiskelijoita jne. On silleen ihan mukavaa olla ulkomaalaisten kanssa, mm. sen takia että ne on samassa asemassa ja tilanteessa täällä kuin mekin.
En koe suurta tarvetta englannin puhumiseen, enkä jaksa virittää juttua vaihtareiden tai muiden ulkomaalaisten takia sen takia että englanti kehittyisi. Ruotsalaisten kans kyllä haluan päästä juttelemaan vielä paljonkin, mutta ei ole vielä kiirettä. Pelkästään se on ollu todella rasittavaa, että kaverin kanssa ollaan jutusteltu ruotsia, eilen melkein koko laivamatka ja pätkiä, ja tänään vähän vähemmän aikaa. Siis mukavaa, mutta kamalan väsyttävää. Väsyttää ihan uskomattoman syvästi pitkän ruotsinpuhumisrupeaman jälkeen. Ja se väsymys on jotain jännää. Tosi syvää.
Eli me nyt lämmitellään tässä, harjotellaan ylipäänsä puhumaan niin että haluaa/uskaltaa/osaa paremmin sitte jutella ruotsalaisten kanssa. Nyt ollaan jo todettu, että a) on mahdollista ymmärtää, ja b) aika paljon asioita pystyy/uskaltaa/osaa natiivillekin ilmaista (eikä vain toisillemme..koska boy, kylläpä ollaankin puhuttu keskenämme aika paljon!) Tulee sellainen olo, että kyllä aika paljon pystyy ilmaisemaan.
Orientaatiokurssi alkoi tänään kolmen tunnin infotilaisuudella. Kovinkaan ihmeellistä infoa ei tullut. Tästä Ruotsin yksi-kurssi-kerrallaan-systeemistä kerrottiin, eli lukukausi on jaettu vielä monesti neljään moduuliin, jotka tehdään peräkkäin. Kustakin saa 7,5 opintopistettä, eli lukukaudesta 30, ja -vuodesta 60. Sit saatiin varmistus sille mitä arveltiinkin, eli Ruotsissa kävellään AINA vasemmassa laidassa, pyöräillään ja ajetaan oikeassa. Ja kirjastokortin yliopistolle saa täyttämällä lomakkeen netissä ja sit vaikka 5 minuutin päästä hakemalla sen kirjastolta.
Huomisen suunnitelmana on lähteä käymään keskustassa. Ostetaan bussikortit Vasaplanilta ja käydään tarkistamassa että tiedetään missä voi äänestää. Ostetaan sellaiset nuorten 30 päivän kortit. Maksaa 425 kruunua (EUR 48,50) ja passaa kaikille alle 26-vuotiaille. Kuukauden aikana voi sitten arvioida bussinkäyttötarvetta ja laskea että olisiko joku matkakortti parempi ostos seuraaville kuukausille. Asioiden jälkeen (ja aikana) varmaankin tutkaillaan keskustaa hieman tarkemmin, kun ei olla tosiaan edes vielä käyty siellä, ajettu ohi, nähty, kuultu tai mitään muutakaan. Kuvia voi joutua ottamaan. Illalla on taas ohjelmaa, varmaan koko illaksi, niin että jos ehtisi käydä jossain hengähtämässä välillä.
Huomeniltana tosiaan alkaa Buddy Programme. En ole ihan varma vielä mitä huomenna tehdään, mutta sepä selviää sitten. En ole tähän mennessä itse kovin paljoa lämminnyt vaihtareiden kanssa heilumiselle, tulee liiaksi laumaolo. Toisaalta on kuitenkin mukava jutustella erilaisten ihmisten kanssa.
Kämppikseksi toiselle puolelle käytävään tuli ruotsalainen Hugo. Se kyseli meiltä heti juttuja ruotsiksi, testasi osataanko yhtään. Vilkkaan olonen kaveri, varmaan tulee jutusteltua jatkossakin.
Nyt on jo selvinnyt että tässä Gluntens vägillä on suunnilleen yksi vaihto-opiskelija kerrosta tai asuntoa kohti. Muut ovat muita ulkomaalaisia opiskelijoita (joitain ruotsalaisia seassa), tutkinto-opiskelijoita jne. On silleen ihan mukavaa olla ulkomaalaisten kanssa, mm. sen takia että ne on samassa asemassa ja tilanteessa täällä kuin mekin.
En koe suurta tarvetta englannin puhumiseen, enkä jaksa virittää juttua vaihtareiden tai muiden ulkomaalaisten takia sen takia että englanti kehittyisi. Ruotsalaisten kans kyllä haluan päästä juttelemaan vielä paljonkin, mutta ei ole vielä kiirettä. Pelkästään se on ollu todella rasittavaa, että kaverin kanssa ollaan jutusteltu ruotsia, eilen melkein koko laivamatka ja pätkiä, ja tänään vähän vähemmän aikaa. Siis mukavaa, mutta kamalan väsyttävää. Väsyttää ihan uskomattoman syvästi pitkän ruotsinpuhumisrupeaman jälkeen. Ja se väsymys on jotain jännää. Tosi syvää.
Eli me nyt lämmitellään tässä, harjotellaan ylipäänsä puhumaan niin että haluaa/uskaltaa/osaa paremmin sitte jutella ruotsalaisten kanssa. Nyt ollaan jo todettu, että a) on mahdollista ymmärtää, ja b) aika paljon asioita pystyy/uskaltaa/osaa natiivillekin ilmaista (eikä vain toisillemme..koska boy, kylläpä ollaankin puhuttu keskenämme aika paljon!) Tulee sellainen olo, että kyllä aika paljon pystyy ilmaisemaan.
Asunto
Opiskelijapalveluista lähdettiin sitten kohti uutta asuntoa Gluntens vägille. Yliopiston tarjoamista asunnoista meidän paikka oli lähimpänä, joten käveleminen oli paras vaihtoehto vaikka kannettavaa olikin. Ympäristö ei joskaan näyttänyt yhtä selkeältä kuin kartalla, joten jouduttiin pysähtelemään varsinkin kampuksen lähistöllä ettei eksyttäisi ja turhaan raahattaisi tavaroita ihan mihin sattuu. Ohimenevät vaihtarit tuli kovasti kyselemään että tarvitaanko apua bussien kanssa. Ne yllättyivät myös kovasti kun sanottiin että kävellään - muilla oli asunnot huomattavasti kauempana.
Lumi oli suurimmaksi osaksi kovettunut kivaksi kerrokseksi, joten laukkujen vetäminen olisi voinut olla tuskaisampaakin. Gluntens vägillä oikea talo löytyi pienen etsimisen jälkeen. 7-kerroksisen tornitalon edessä otettiin vielä kuvat matkaajista. Sisältä löytyi onneksi hissi, jolla mentiin ensin mun kerrokseen. Huone ja koko kompleksi oli varsinkin aluksi ihan mukava yllätys.
Huoneessa on pieni eteinen jossa on vaatekaappi ja naulakko. Siitä vie ruskeat puuovet vessaan ja itse huoneeseen. Huoneessa oli sänky, vaahtomuovipatja, iso työpöytä, pienempi ja matalampi pöytätaso, yksi irtonainen laatikosto, kaksi matalaa kirjahyllyä koottuna yhteen, nojatuoli ja kaksi tavallista tuolia (yleensä on kai vain yksi). Huoneessa on myös vaatekaappi jossa on niinikään puuovet. Nämä kaikki lukikin Housing Officen sivuilla. Mun omassa huoneessa oli lisäksi kaksi lamppua ja ihan siistin näköiset petivaatteet lakanoineen, kaverin huoneeseen taas oli edellinen omistaja lapun kera jättänyt mm. pari vilttiä ja sähkökynttilöitä ikkunaan. Molemmilla oli vessassa vähän vessapaperia, mutta mun vessasta on kai valo palanut.
Huoneissa on vähän kylmä, kosska ikkunoista vetää melko paljon. Patteri on kuitenkin täysillä, joten kyllä täällä pärjää.
Kuvaliite: Picasaweb / Google+ (samat kuvat. kommenttia jos ei toimi)
Tässä käytävällä on ilmeisesti viisi soluasukasta. Ovia on kuusi, joten pitää tutkiskella mihin kuudes johtaa. Kämppis puhui jostain parihuoneisesta asunnosta, mutta en ole varma ymmärsinkö oikein. Käytävällä on myös yksi suihku, iso pakastin, postilokerot, siivouskomero, ja käytävän päässä keittiö. Keittiö on tavallaan tupla, ja sen toiselta puolelta pääsee toiseen solukäytävään. Nää kaksi käytävää on siis keittiön linkittämiä.
Keittiö on ihan tilava ja siisti, se oli ehdottomasti positiivinen yllätys kun tultiin. Jokaiselle soluasukkaalle on lukittava kuiva-ainekaappi ja sen alapuolella tavallinen kaappi. Jääkaappi on ihan tilava, vaikkei sinne nyt hirveän suuria ruokaostoksia kaikilta yhtä aikaa mahdukaan.
Keittiön varustetaso on kuitenkin surkea. Housing officen sivuilla mainittiin että keittiöissä on yleensä ruokailu- ja ruuanlaittovälineitä, mutta niitä ei taata. No todellakin, kaverin keittiössä niitä on, mun keittiössä ei (ei myöskään siinä viereisessä). Yksi ihan käyttökelpoinen kattila löytyi viereisestä keittiöstä, mutta alumiiniset teflonpannut on kaikki enemmän tai vähemmän naarmuilla. Yksi ainut kämppikseni käyttää ilmeisesti sellaista alumiinikattilaa, jossa ei ole enää yhtään pinnoitetta jäljellä muualla kuin ihan ylälaidassa. Se vaikuttaa arveluttavalta, joten pidättäydyn käyttämästä sitä vielä. Aion ostaa itselleni halvan paistinpannun ja lisäksi taikoa jostain lautasen, haarukan ja veitsen. Lusikan lainasin jo kaverin keittiöstä yläkerrasta.
Tänään aamulla ruuan valmistumista odotellessani kaivelin esille karsean näköisen mutta ilmeisesti kuitenkin käytössä olleen lankamopin ja hinkkailin tahmeaa lattiaa puhtaaksi. Keittiö ei ole törkyinen, mutta no siis eihän se siistiä ole lähelläkään. Pitää pikkuhiljaa pyyhkiä kaappeja ja joitain roiskeita pois, muita kämppiksiä odotellessa. Sittenhän meillä on jokaviikkoinen siivousvuoro. En kylläkään usko, että jokainen siivoaa sitten vuorollaan, mutta jospa edes joka toinen... :)
En ole ottanut vielä kuvia keittiöstä, mutta otan kun ehdin.
Lumi oli suurimmaksi osaksi kovettunut kivaksi kerrokseksi, joten laukkujen vetäminen olisi voinut olla tuskaisampaakin. Gluntens vägillä oikea talo löytyi pienen etsimisen jälkeen. 7-kerroksisen tornitalon edessä otettiin vielä kuvat matkaajista. Sisältä löytyi onneksi hissi, jolla mentiin ensin mun kerrokseen. Huone ja koko kompleksi oli varsinkin aluksi ihan mukava yllätys.
Huoneessa on pieni eteinen jossa on vaatekaappi ja naulakko. Siitä vie ruskeat puuovet vessaan ja itse huoneeseen. Huoneessa oli sänky, vaahtomuovipatja, iso työpöytä, pienempi ja matalampi pöytätaso, yksi irtonainen laatikosto, kaksi matalaa kirjahyllyä koottuna yhteen, nojatuoli ja kaksi tavallista tuolia (yleensä on kai vain yksi). Huoneessa on myös vaatekaappi jossa on niinikään puuovet. Nämä kaikki lukikin Housing Officen sivuilla. Mun omassa huoneessa oli lisäksi kaksi lamppua ja ihan siistin näköiset petivaatteet lakanoineen, kaverin huoneeseen taas oli edellinen omistaja lapun kera jättänyt mm. pari vilttiä ja sähkökynttilöitä ikkunaan. Molemmilla oli vessassa vähän vessapaperia, mutta mun vessasta on kai valo palanut.
Huoneissa on vähän kylmä, kosska ikkunoista vetää melko paljon. Patteri on kuitenkin täysillä, joten kyllä täällä pärjää.
Kuvaliite: Picasaweb / Google+ (samat kuvat. kommenttia jos ei toimi)
Tässä käytävällä on ilmeisesti viisi soluasukasta. Ovia on kuusi, joten pitää tutkiskella mihin kuudes johtaa. Kämppis puhui jostain parihuoneisesta asunnosta, mutta en ole varma ymmärsinkö oikein. Käytävällä on myös yksi suihku, iso pakastin, postilokerot, siivouskomero, ja käytävän päässä keittiö. Keittiö on tavallaan tupla, ja sen toiselta puolelta pääsee toiseen solukäytävään. Nää kaksi käytävää on siis keittiön linkittämiä.
Keittiö on ihan tilava ja siisti, se oli ehdottomasti positiivinen yllätys kun tultiin. Jokaiselle soluasukkaalle on lukittava kuiva-ainekaappi ja sen alapuolella tavallinen kaappi. Jääkaappi on ihan tilava, vaikkei sinne nyt hirveän suuria ruokaostoksia kaikilta yhtä aikaa mahdukaan.
Keittiön varustetaso on kuitenkin surkea. Housing officen sivuilla mainittiin että keittiöissä on yleensä ruokailu- ja ruuanlaittovälineitä, mutta niitä ei taata. No todellakin, kaverin keittiössä niitä on, mun keittiössä ei (ei myöskään siinä viereisessä). Yksi ihan käyttökelpoinen kattila löytyi viereisestä keittiöstä, mutta alumiiniset teflonpannut on kaikki enemmän tai vähemmän naarmuilla. Yksi ainut kämppikseni käyttää ilmeisesti sellaista alumiinikattilaa, jossa ei ole enää yhtään pinnoitetta jäljellä muualla kuin ihan ylälaidassa. Se vaikuttaa arveluttavalta, joten pidättäydyn käyttämästä sitä vielä. Aion ostaa itselleni halvan paistinpannun ja lisäksi taikoa jostain lautasen, haarukan ja veitsen. Lusikan lainasin jo kaverin keittiöstä yläkerrasta.
Tänään aamulla ruuan valmistumista odotellessani kaivelin esille karsean näköisen mutta ilmeisesti kuitenkin käytössä olleen lankamopin ja hinkkailin tahmeaa lattiaa puhtaaksi. Keittiö ei ole törkyinen, mutta no siis eihän se siistiä ole lähelläkään. Pitää pikkuhiljaa pyyhkiä kaappeja ja joitain roiskeita pois, muita kämppiksiä odotellessa. Sittenhän meillä on jokaviikkoinen siivousvuoro. En kylläkään usko, että jokainen siivoaa sitten vuorollaan, mutta jospa edes joka toinen... :)
En ole ottanut vielä kuvia keittiöstä, mutta otan kun ehdin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)