Jälkeenpäin

Vuosi sitten alkoi reissuun lähteminen olla jo lähellä.

Muutama juttu, jotka olisin tehnyt toisin:

Jokimukassa (Jokkmokk) on markkinat 7.-9. helmikuuta 2013, ja varmasti tulevinakin vuosina suunnilleen samoihin aikoihin. Uumajasta lähtee joka vuosi porukkaa sinne, yliopistollakin porukka saattaa järjestää reissuja. Itse en lähtenyt, mehän oltiin Uumajassa vasta muistaakseni 22.1., ja vasta sen jälkeen kuultiin koko jutusta. Buddy Programmen tyypit oli vuokraamassa autoa viime tipassa ja lähdössä, mutta se vaikutti aika epävarmalta. Harmittaa ettei markkinoista tiennyt aiemmin, varsinkin jälkeenpäin, ehdottomasti olisin halunnut käydä siellä. Tänä vuonna ainakin Abrahamssons buss (http://www.abramssonsbuss.se/?p=761) järjestää matkan, ja muualtakin saattaa löytyä reissuja joille voi osallistua. Itse lähtisin tuonne varmaankin vain päiväksi, mutta jos rahaa olisi vähän enemmän niin saattaisin olla yhden yön, jos löytyisi sellainen porukka. Hakusanoilla Umeå, Jokkmokk, marknad, Jokkmokksmarknad jne. varmasti löytyy jotain. FNUF järjestää tällaisen: http://www.fnuf.se/?p=1796 ja näyttäisi että FNUFin jäseneksi on helppoa liittyä, ainakin ilmaista.

Toinen juttu, joka ei tullut mieleenkään Uumajassa ollessa on museot. Jos yhtään kiinnostaa, niin käykää nyt joku pyörimässä jossain museossa. Harmittaa!

Oopperassa haluttiin käydäkin, mutta se oli mulle turhan hintavaa. Hirvittävän kallista se ei kuitenkaan ole, joten jos kiinnostaa niin kannattaa ilman muuta käydä.

Olisi myös pitänyt käydä ostamassa muutama edullinen astia kierrätyskeskuksesta. Niitä löytyy Uumajasta ja ylipäänsä Ruotsista pilvin pimein. Ostin uuden kulhon ja paistinlastan, jotka olisin voinut ostaa käytettyinä, ja olisinpa voinut ostaa pari muutakin astiaa enkä turhaan kituuttaa liian vähillä. Ostin myös uuden paistinpannun, mutta sen olisin halunnut uutena muutenkin.

Ruotsalaisten kanssa kommunikointi. Aluksi oli kommunikaatiolukko päällä suht pitkään, ja oli vaikea sanoa ruotsiksi muille edes että anteeksi, en ymmärrä. Loppuajasta kommunikointi olisi kyllä onnistunut, mutta vanha kaava piti ja kontaktia tuli otettua harmillisen vähän. Helppoakin se olisi ollut, meille nimittäin tultiin juttelemaan joka kerran kun juttelimme keskenämme ruotsiksi.

Vaihtokohde ja vaihdossa suoritettavat kurssit olisi pitänyt lähteä suunnittelemaan paljon aiemmin. Tässä ongelmana oli pitkälti se, että lähes kaikkien yliopistojen sivut on aivan kauhea suunnistusviidakko josta löytämäänsä ei vahingossakaan löydä. Ongelma olisi kuitenkin pitänyt taklata saman tien kun siihen törmäsi; kyllähän sen tietää, että se tieto sieltä löytyy, se vaan on piilossa. Tähän liittyen: apua olisi ollut mukava saada, muttei oikein ollut keneltä kysyä, varsinkaan niin lyhyellä aikataululla. Te vaihtoa suunnittelevat lukijani, kysykää multa apua. Lupaan yrittää auttaa ja vieläpä suht ripeästi. Vaikka lukisit tätä vuosienkin päästä... kysy!

Muutama juttu, jotka tehtiin just nappiin:

Prepaid-liittymä, mutta siihen vain vähän puheaikaa kerrallaan. Itse en tarvinnut kuin sen yhden latauksen verran, kun enimmäkseen tuli kommunikoitua facebookissa tai muualla netissä.

Bussikortti. Mulla oli muistaakseni aluksi aikarajotteinen, eli varmaan kuukaudeksi, mutta sen jälkeen olisi voinut olla vaan ihan matkoittain. Kaupunkia tuli nähtyä kauempaakin suht kivasti, ja joskus ajettiin randomlinjojen päähän vain maisemia katselemaan. Suht kallis se kuukaudenkin setti oli, mutta antoi liikkumavaraa, varsinkin tuolleen talvella. Absolutely worth it. Jos taas menee lumettomaan aikaan tai tykkää pyöräillä lumella, niin polkupyörä on varmasti vielä parempi. Niitä saa kans kierrätyskeskuksista tai sitten ostaa joltain vaihtarilta joka on lähdössä takaisin kotiin.

Asunto läheltä kampusta ja kampuksilla opiskelu. Porukka opiskelee aika laajamittaisesti kampuksilla, ja sinne oli kyllä mukava kävellä opiskelemaan. Parantaa motivaatiota kummasti. Kirjoja ei ollut välttämättä saatavilla kuin yksi lukusalikappale, ja luulin että joutuu ostamaan kirjoja, mutta kyllä niitä sai ihan tarpeeksi kirjastolla lukea.

Mukana olleen tavaran määrä. Vaatteita oli aika tarkalleen viikoksi (vaikka en ollut suunnitellut sitä niin), ja se oli todella optimaalinen määrä. Joka viikko sai pyykättyä ja kuivatettua vaatteet saman tien, ja vieläpä ilmaiseksi. Lisäksi oli hyvä, että sain vietyä mukanani joutavan peiton, koska sen jättäminen Uumajaan antoi tilaa niille satunnaisille ostoksille joita tuli muutaman kuukauden aikana tehtyä. Astiapyyhkeen jouduin kyllä sitten ostamaan, kun eihän niillä ruotsalaisilla ole kuivauskaappeja. Toisaalta, jos olisi jättänyt astioita kuivaustelineisiin, joku kämppis olisi luultavasti niitä lainannut ja jättänyt likaisena tiskialtaaseen.

Opiskelu. Opiskeltiin paljon ja ahkerasti ja opinnot oli tarpeeksi haastavia ja kehittäviä. En ollut ikinä lukenut mitään noin paljon ruotsiksi. Lukutaito kehittyi huimasti.

P.S. Ruotsi on makeuttamattomien hiilihapotettujen makuvesien luvattu maa. Mango ja ananas, koska Suomessa?

Kommunikoinnista ja korridoreista

Ruotsissa olemme törmänneet useita kertoja yhteen tiettyyn suomen kielen lauseeseen, jonka kaikki ruotsalaiset tuntuvat osaavan. Tiedätkö mikä se on? Kerron lopussa.

Kommunikointi sujuu jo tosi hyvin, ja tietyissä tilanteissa ja konteksteissa on helpompaa puhua ruotsia kuin englantia. Nyt uskaltaa myös puhua rauhassa ja hitaammin, ja jos on rauhassa saanut selittää ruotsiksi niin kukaan ei ole puhunut takaisin englantia.

Korridoriasuminen alkaa ärsyttää. Vaihtoon lähteville voin sanoa, että itseäni ei suihkun jakaminen haittaa tippaakaan. Granted, oon aina pitänyt sandaalit jalassa enkä sit saanut myöskään mitään jalkasientä. Mulle ei oo myöskään kertaakaan käynyt niin että haluaisin suihkuun ja siellä on jo joku, ja samassa rakennuksessa asuvalle kaverillenikin niin on käynyt vain kolmesti. Siis jaettu suihku - no big deal.

Mutta keittiö. Oppii kyllä joustamaan ja olemaan kärsivällinen. Ei se mikään kauhea läävä ole. Ja ihmiset kuitenkin jossain välissä siivoaa jälkensä osapuilleen jotenkin. Mutta sitten ne kaikki pienet jutut joista et enää viitsi sanoa.

"Aai, likasia astioita altaat täynnä, noooh ei se mitään eihän niitä heti ehdi."

"Ai nyt tulet tiskaamaan niitä astioita kun mulla on tässä hommat kesken, no eihän se mitään, eihän munkaan tarvi astioita tiskata tässä ruokaa laittaessa, kato tykkään jättää ne lojumaan tänne niinku tekin teette."

"Ai sillä isolla levyllä keität niitä munia pienessä kattilassa - no sitähän minäkin, mitä sitä energiaa turhaan säästämään."

"Ai kiva jätit tiskirätin tippuvan märäks ettei mun tarvii kastella sitä uudestaan edes näin neljän tunnin päästä, jes!"

Haluaisin jo omaan keittiöön. Siellä on vain yksi tyyppi joka tekee asiat ihan eri tavalla kuin minä, ja rakastan sitä tyyppiä.

Nyt mä olen lähdössä käymään Suomessa. Alunperin en ajatellut käydä kertaakaan, mutta jouduin pyörtämään päätökseni korkeampien voimien edessä (jalkapallokauden alku). Ajattelin etten tilaa taksia ja teen kuten yksi toinen suomalainen vaihtari, menen bussilla mahdollisimman lähelle satamaa ja kävelen siitä sen loppumatkan, n. 3,5 km. Etsiskelin kuitenkin autokyytiä, koska rinkka ja sade ja pitkä matka, ja otin sitten yhteyttä siihen aiemmin mainitsemaani jääkiekkoäitiin jota olin nähnyt pari kertaa. He eivät enää asuneet Uumajassa, mutta hän käski soittamaan ystävälleen ja ystäväpä suostuikin minut viemään satamaan tänään. Olen kyllä tosi iloinen siitä. Paluumatkalla saatan olla pelimies ja tilata taksin lähimmälle bussipysäkille. Katsotaan sitten.

Niin, se suomen kielen lause, jonka osapuilleen kaikki ruotsalaiset tuntuvat osaavan on vessan pattereista opittu "ei saa peittää".

Keittiötilanne, orientaatiokurssi ja muuuta

Toisesta Ålidhem Centrumin kaupasta (eilen käytiin ICA:ssa, tänään Coopissa) löytyi 149 kruunulla (EUR 16,99) paistinpannusetti jossa on yksi iso ja yksi pieni paistinpannu. Aion säilyttää ne keittiössä lukitussa kaapissani. Muuta voi kysymättäkin lainata (jos löytyy puhtaana) mutta tuntemattomien paistinpannunkäyttötaitoihin en kyllä luota. :) Kaverini sai heti ison pannun lainaan, ja mulle silti jäi pieni, ettei tarvitse heti sitä palauttaa. Yay!

Orientaatiokurssi alkoi tänään kolmen tunnin infotilaisuudella. Kovinkaan ihmeellistä infoa ei tullut. Tästä Ruotsin yksi-kurssi-kerrallaan-systeemistä kerrottiin, eli lukukausi on jaettu vielä monesti neljään moduuliin, jotka tehdään peräkkäin. Kustakin saa 7,5 opintopistettä, eli lukukaudesta 30, ja -vuodesta 60. Sit saatiin varmistus sille mitä arveltiinkin, eli Ruotsissa kävellään AINA vasemmassa laidassa, pyöräillään ja ajetaan oikeassa. Ja kirjastokortin yliopistolle saa täyttämällä lomakkeen netissä ja sit vaikka 5 minuutin päästä hakemalla sen kirjastolta.

Huomisen suunnitelmana on lähteä käymään keskustassa. Ostetaan bussikortit Vasaplanilta ja käydään tarkistamassa että tiedetään missä voi äänestää. Ostetaan sellaiset nuorten 30 päivän kortit. Maksaa 425 kruunua (EUR 48,50) ja passaa kaikille alle 26-vuotiaille. Kuukauden aikana voi sitten arvioida bussinkäyttötarvetta ja laskea että olisiko joku matkakortti parempi ostos seuraaville kuukausille. Asioiden jälkeen (ja aikana) varmaankin tutkaillaan keskustaa hieman tarkemmin, kun ei olla tosiaan edes vielä käyty siellä, ajettu ohi, nähty, kuultu tai mitään muutakaan. Kuvia voi joutua ottamaan. Illalla on taas ohjelmaa, varmaan koko illaksi, niin että jos ehtisi käydä jossain hengähtämässä välillä.

Huomeniltana tosiaan alkaa Buddy Programme. En ole ihan varma vielä mitä huomenna tehdään, mutta sepä selviää sitten. En ole tähän mennessä itse kovin paljoa lämminnyt vaihtareiden kanssa heilumiselle, tulee liiaksi laumaolo. Toisaalta on kuitenkin mukava jutustella erilaisten ihmisten kanssa.

Kämppikseksi toiselle puolelle käytävään tuli ruotsalainen Hugo. Se kyseli meiltä heti juttuja ruotsiksi, testasi osataanko yhtään. Vilkkaan olonen kaveri, varmaan tulee jutusteltua jatkossakin.

Nyt on jo selvinnyt että tässä Gluntens vägillä on suunnilleen yksi vaihto-opiskelija kerrosta tai asuntoa kohti. Muut ovat muita ulkomaalaisia opiskelijoita (joitain ruotsalaisia seassa), tutkinto-opiskelijoita jne. On silleen ihan mukavaa olla ulkomaalaisten kanssa, mm. sen takia että ne on samassa asemassa ja tilanteessa täällä kuin mekin.

En koe suurta tarvetta englannin puhumiseen, enkä jaksa virittää juttua vaihtareiden tai muiden ulkomaalaisten takia sen takia että englanti kehittyisi. Ruotsalaisten kans kyllä haluan päästä juttelemaan vielä paljonkin, mutta ei ole vielä kiirettä. Pelkästään se on ollu todella rasittavaa, että kaverin kanssa ollaan jutusteltu ruotsia, eilen melkein koko laivamatka ja pätkiä, ja tänään vähän vähemmän aikaa. Siis mukavaa, mutta kamalan väsyttävää. Väsyttää ihan uskomattoman syvästi pitkän ruotsinpuhumisrupeaman jälkeen. Ja se väsymys on jotain jännää. Tosi syvää.

Eli me nyt lämmitellään tässä, harjotellaan ylipäänsä puhumaan niin että haluaa/uskaltaa/osaa paremmin sitte jutella ruotsalaisten kanssa. Nyt ollaan jo todettu, että a) on mahdollista ymmärtää, ja b) aika paljon asioita pystyy/uskaltaa/osaa natiivillekin ilmaista (eikä vain toisillemme..koska boy, kylläpä ollaankin puhuttu keskenämme aika paljon!) Tulee sellainen olo, että kyllä aika paljon pystyy ilmaisemaan.

Asunto

Opiskelijapalveluista lähdettiin sitten kohti uutta asuntoa Gluntens vägille. Yliopiston tarjoamista asunnoista meidän paikka oli lähimpänä, joten käveleminen oli paras vaihtoehto vaikka kannettavaa olikin. Ympäristö ei joskaan näyttänyt yhtä selkeältä kuin kartalla, joten jouduttiin pysähtelemään varsinkin kampuksen lähistöllä ettei eksyttäisi ja turhaan raahattaisi tavaroita ihan mihin sattuu. Ohimenevät vaihtarit tuli kovasti kyselemään että tarvitaanko apua bussien kanssa. Ne yllättyivät myös kovasti kun sanottiin että kävellään - muilla oli asunnot huomattavasti kauempana.

Lumi oli suurimmaksi osaksi kovettunut kivaksi kerrokseksi, joten laukkujen vetäminen olisi voinut olla tuskaisampaakin. Gluntens vägillä oikea talo löytyi pienen etsimisen jälkeen. 7-kerroksisen tornitalon edessä otettiin vielä kuvat matkaajista. Sisältä löytyi onneksi hissi, jolla mentiin ensin mun kerrokseen. Huone ja koko kompleksi oli varsinkin aluksi ihan mukava yllätys.

Huoneessa on pieni eteinen jossa on vaatekaappi ja naulakko. Siitä vie ruskeat puuovet vessaan ja itse huoneeseen. Huoneessa oli sänky, vaahtomuovipatja, iso työpöytä, pienempi ja matalampi pöytätaso, yksi irtonainen laatikosto, kaksi matalaa kirjahyllyä koottuna yhteen, nojatuoli ja kaksi tavallista tuolia (yleensä on kai vain yksi). Huoneessa on myös vaatekaappi jossa on niinikään puuovet. Nämä kaikki lukikin Housing Officen sivuilla. Mun omassa huoneessa oli lisäksi kaksi lamppua ja ihan siistin näköiset petivaatteet lakanoineen, kaverin huoneeseen taas oli edellinen omistaja lapun kera jättänyt mm. pari vilttiä ja sähkökynttilöitä ikkunaan. Molemmilla oli vessassa vähän vessapaperia, mutta mun vessasta on kai valo palanut.

Huoneissa on vähän kylmä, kosska ikkunoista vetää melko paljon. Patteri on kuitenkin täysillä, joten kyllä täällä pärjää.

Kuvaliite: Picasaweb / Google+ (samat kuvat. kommenttia jos ei toimi)

Tässä käytävällä on ilmeisesti viisi soluasukasta. Ovia on kuusi, joten pitää tutkiskella mihin kuudes johtaa. Kämppis puhui jostain parihuoneisesta asunnosta, mutta en ole varma ymmärsinkö oikein. Käytävällä on myös yksi suihku, iso pakastin, postilokerot, siivouskomero, ja käytävän päässä keittiö. Keittiö on tavallaan tupla, ja sen toiselta puolelta pääsee toiseen solukäytävään. Nää kaksi käytävää on siis keittiön linkittämiä.

Keittiö on ihan tilava ja siisti, se oli ehdottomasti positiivinen yllätys kun tultiin. Jokaiselle soluasukkaalle on lukittava kuiva-ainekaappi ja sen alapuolella tavallinen kaappi. Jääkaappi on ihan tilava, vaikkei sinne nyt hirveän suuria ruokaostoksia kaikilta yhtä aikaa mahdukaan.

Keittiön varustetaso on kuitenkin surkea. Housing officen sivuilla mainittiin että keittiöissä on yleensä ruokailu- ja ruuanlaittovälineitä, mutta niitä ei taata. No todellakin, kaverin keittiössä niitä on, mun keittiössä ei (ei myöskään siinä viereisessä). Yksi ihan käyttökelpoinen kattila löytyi viereisestä keittiöstä, mutta alumiiniset teflonpannut on kaikki enemmän tai vähemmän naarmuilla. Yksi ainut kämppikseni käyttää ilmeisesti sellaista alumiinikattilaa, jossa ei ole enää yhtään pinnoitetta jäljellä muualla kuin ihan ylälaidassa. Se vaikuttaa arveluttavalta, joten pidättäydyn käyttämästä sitä vielä. Aion ostaa itselleni halvan paistinpannun ja lisäksi taikoa jostain lautasen, haarukan ja veitsen. Lusikan lainasin jo kaverin keittiöstä yläkerrasta.

Tänään aamulla ruuan valmistumista odotellessani kaivelin esille karsean näköisen mutta ilmeisesti kuitenkin käytössä olleen lankamopin ja hinkkailin tahmeaa lattiaa puhtaaksi. Keittiö ei ole törkyinen, mutta no siis eihän se siistiä ole lähelläkään. Pitää pikkuhiljaa pyyhkiä kaappeja ja joitain roiskeita pois, muita kämppiksiä odotellessa. Sittenhän meillä on jokaviikkoinen siivousvuoro. En kylläkään usko, että jokainen siivoaa sitten vuorollaan, mutta jospa edes joka toinen... :)

En ole ottanut vielä kuvia keittiöstä, mutta otan kun ehdin.