torstai 12. huhtikuuta 2012

Kommunikoinnista ja korridoreista

Ruotsissa olemme törmänneet useita kertoja yhteen tiettyyn suomen kielen lauseeseen, jonka kaikki ruotsalaiset tuntuvat osaavan. Tiedätkö mikä se on? Kerron lopussa.

Kommunikointi sujuu jo tosi hyvin, ja tietyissä tilanteissa ja konteksteissa on helpompaa puhua ruotsia kuin englantia. Nyt uskaltaa myös puhua rauhassa ja hitaammin, ja jos on rauhassa saanut selittää ruotsiksi niin kukaan ei ole puhunut takaisin englantia.

Korridoriasuminen alkaa ärsyttää. Vaihtoon lähteville voin sanoa, että itseäni ei suihkun jakaminen haittaa tippaakaan. Granted, oon aina pitänyt sandaalit jalassa enkä sit saanut myöskään mitään jalkasientä. Mulle ei oo myöskään kertaakaan käynyt niin että haluaisin suihkuun ja siellä on jo joku, ja samassa rakennuksessa asuvalle kaverillenikin niin on käynyt vain kolmesti. Siis jaettu suihku - no big deal.

Mutta keittiö. Oppii kyllä joustamaan ja olemaan kärsivällinen. Ei se mikään kauhea läävä ole. Ja ihmiset kuitenkin jossain välissä siivoaa jälkensä osapuilleen jotenkin. Mutta sitten ne kaikki pienet jutut joista et enää viitsi sanoa.

"Aai, likasia astioita altaat täynnä, noooh ei se mitään eihän niitä heti ehdi."

"Ai nyt tulet tiskaamaan niitä astioita kun mulla on tässä hommat kesken, no eihän se mitään, eihän munkaan tarvi astioita tiskata tässä ruokaa laittaessa, kato tykkään jättää ne lojumaan tänne niinku tekin teette."

"Ai sillä isolla levyllä keität niitä munia pienessä kattilassa - no sitähän minäkin, mitä sitä energiaa turhaan säästämään."

"Ai kiva jätit tiskirätin tippuvan märäks ettei mun tarvii kastella sitä uudestaan edes näin neljän tunnin päästä, jes!"

Haluaisin jo omaan keittiöön. Siellä on vain yksi tyyppi joka tekee asiat ihan eri tavalla kuin minä, ja rakastan sitä tyyppiä.

Nyt mä olen lähdössä käymään Suomessa. Alunperin en ajatellut käydä kertaakaan, mutta jouduin pyörtämään päätökseni korkeampien voimien edessä (jalkapallokauden alku). Ajattelin etten tilaa taksia ja teen kuten yksi toinen suomalainen vaihtari, menen bussilla mahdollisimman lähelle satamaa ja kävelen siitä sen loppumatkan, n. 3,5 km. Etsiskelin kuitenkin autokyytiä, koska rinkka ja sade ja pitkä matka, ja otin sitten yhteyttä siihen aiemmin mainitsemaani jääkiekkoäitiin jota olin nähnyt pari kertaa. He eivät enää asuneet Uumajassa, mutta hän käski soittamaan ystävälleen ja ystäväpä suostuikin minut viemään satamaan tänään. Olen kyllä tosi iloinen siitä. Paluumatkalla saatan olla pelimies ja tilata taksin lähimmälle bussipysäkille. Katsotaan sitten.

Niin, se suomen kielen lause, jonka osapuilleen kaikki ruotsalaiset tuntuvat osaavan on vessan pattereista opittu "ei saa peittää".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti