Jälkeenpäin

Vuosi sitten alkoi reissuun lähteminen olla jo lähellä.

Muutama juttu, jotka olisin tehnyt toisin:

Jokimukassa (Jokkmokk) on markkinat 7.-9. helmikuuta 2013, ja varmasti tulevinakin vuosina suunnilleen samoihin aikoihin. Uumajasta lähtee joka vuosi porukkaa sinne, yliopistollakin porukka saattaa järjestää reissuja. Itse en lähtenyt, mehän oltiin Uumajassa vasta muistaakseni 22.1., ja vasta sen jälkeen kuultiin koko jutusta. Buddy Programmen tyypit oli vuokraamassa autoa viime tipassa ja lähdössä, mutta se vaikutti aika epävarmalta. Harmittaa ettei markkinoista tiennyt aiemmin, varsinkin jälkeenpäin, ehdottomasti olisin halunnut käydä siellä. Tänä vuonna ainakin Abrahamssons buss (http://www.abramssonsbuss.se/?p=761) järjestää matkan, ja muualtakin saattaa löytyä reissuja joille voi osallistua. Itse lähtisin tuonne varmaankin vain päiväksi, mutta jos rahaa olisi vähän enemmän niin saattaisin olla yhden yön, jos löytyisi sellainen porukka. Hakusanoilla Umeå, Jokkmokk, marknad, Jokkmokksmarknad jne. varmasti löytyy jotain. FNUF järjestää tällaisen: http://www.fnuf.se/?p=1796 ja näyttäisi että FNUFin jäseneksi on helppoa liittyä, ainakin ilmaista.

Toinen juttu, joka ei tullut mieleenkään Uumajassa ollessa on museot. Jos yhtään kiinnostaa, niin käykää nyt joku pyörimässä jossain museossa. Harmittaa!

Oopperassa haluttiin käydäkin, mutta se oli mulle turhan hintavaa. Hirvittävän kallista se ei kuitenkaan ole, joten jos kiinnostaa niin kannattaa ilman muuta käydä.

Olisi myös pitänyt käydä ostamassa muutama edullinen astia kierrätyskeskuksesta. Niitä löytyy Uumajasta ja ylipäänsä Ruotsista pilvin pimein. Ostin uuden kulhon ja paistinlastan, jotka olisin voinut ostaa käytettyinä, ja olisinpa voinut ostaa pari muutakin astiaa enkä turhaan kituuttaa liian vähillä. Ostin myös uuden paistinpannun, mutta sen olisin halunnut uutena muutenkin.

Ruotsalaisten kanssa kommunikointi. Aluksi oli kommunikaatiolukko päällä suht pitkään, ja oli vaikea sanoa ruotsiksi muille edes että anteeksi, en ymmärrä. Loppuajasta kommunikointi olisi kyllä onnistunut, mutta vanha kaava piti ja kontaktia tuli otettua harmillisen vähän. Helppoakin se olisi ollut, meille nimittäin tultiin juttelemaan joka kerran kun juttelimme keskenämme ruotsiksi.

Vaihtokohde ja vaihdossa suoritettavat kurssit olisi pitänyt lähteä suunnittelemaan paljon aiemmin. Tässä ongelmana oli pitkälti se, että lähes kaikkien yliopistojen sivut on aivan kauhea suunnistusviidakko josta löytämäänsä ei vahingossakaan löydä. Ongelma olisi kuitenkin pitänyt taklata saman tien kun siihen törmäsi; kyllähän sen tietää, että se tieto sieltä löytyy, se vaan on piilossa. Tähän liittyen: apua olisi ollut mukava saada, muttei oikein ollut keneltä kysyä, varsinkaan niin lyhyellä aikataululla. Te vaihtoa suunnittelevat lukijani, kysykää multa apua. Lupaan yrittää auttaa ja vieläpä suht ripeästi. Vaikka lukisit tätä vuosienkin päästä... kysy!

Muutama juttu, jotka tehtiin just nappiin:

Prepaid-liittymä, mutta siihen vain vähän puheaikaa kerrallaan. Itse en tarvinnut kuin sen yhden latauksen verran, kun enimmäkseen tuli kommunikoitua facebookissa tai muualla netissä.

Bussikortti. Mulla oli muistaakseni aluksi aikarajotteinen, eli varmaan kuukaudeksi, mutta sen jälkeen olisi voinut olla vaan ihan matkoittain. Kaupunkia tuli nähtyä kauempaakin suht kivasti, ja joskus ajettiin randomlinjojen päähän vain maisemia katselemaan. Suht kallis se kuukaudenkin setti oli, mutta antoi liikkumavaraa, varsinkin tuolleen talvella. Absolutely worth it. Jos taas menee lumettomaan aikaan tai tykkää pyöräillä lumella, niin polkupyörä on varmasti vielä parempi. Niitä saa kans kierrätyskeskuksista tai sitten ostaa joltain vaihtarilta joka on lähdössä takaisin kotiin.

Asunto läheltä kampusta ja kampuksilla opiskelu. Porukka opiskelee aika laajamittaisesti kampuksilla, ja sinne oli kyllä mukava kävellä opiskelemaan. Parantaa motivaatiota kummasti. Kirjoja ei ollut välttämättä saatavilla kuin yksi lukusalikappale, ja luulin että joutuu ostamaan kirjoja, mutta kyllä niitä sai ihan tarpeeksi kirjastolla lukea.

Mukana olleen tavaran määrä. Vaatteita oli aika tarkalleen viikoksi (vaikka en ollut suunnitellut sitä niin), ja se oli todella optimaalinen määrä. Joka viikko sai pyykättyä ja kuivatettua vaatteet saman tien, ja vieläpä ilmaiseksi. Lisäksi oli hyvä, että sain vietyä mukanani joutavan peiton, koska sen jättäminen Uumajaan antoi tilaa niille satunnaisille ostoksille joita tuli muutaman kuukauden aikana tehtyä. Astiapyyhkeen jouduin kyllä sitten ostamaan, kun eihän niillä ruotsalaisilla ole kuivauskaappeja. Toisaalta, jos olisi jättänyt astioita kuivaustelineisiin, joku kämppis olisi luultavasti niitä lainannut ja jättänyt likaisena tiskialtaaseen.

Opiskelu. Opiskeltiin paljon ja ahkerasti ja opinnot oli tarpeeksi haastavia ja kehittäviä. En ollut ikinä lukenut mitään noin paljon ruotsiksi. Lukutaito kehittyi huimasti.

P.S. Ruotsi on makeuttamattomien hiilihapotettujen makuvesien luvattu maa. Mango ja ananas, koska Suomessa?

Opiskelua

Tämä viikko oli melko kiireinen ja ahdistava, kun oli ekan ruotsin kurssin kotitentti. Meillä on nämä kaksi ruotsin ja pohjoismaisten kielten kurssia, joissa studietakt on 100%, ja ne kestää molemmat neljänneksen lukukaudesta. Tää oli nyt se eka. Tuo studietakt nyt sit tarkoittaa että tuon kurssin parissa pitäisi kulua 40 tuntia viikossa. Luentoja ym. oli keskimäärin 9 h viikossa, joten loppuaika oli varattu kirjallisuudelle - eli lukemiselle. Tietystikään en opiskellut kurssin parissa neljääkymmentä tuntia viikossa, mutta aika kuitenkin antaa osviittaa siitä, kuinka kiireinen aikataulu lukemisella on ja kuinka paljon sitä on. Noh, luin lähes kaiken (priorisoin ihan hyödyttömän näköiset tekstit pois, mutta niitä ei suhteessa kovin paljoa) mutta kotitentti, johon piti sitten kerätä tietoa näistä erinäisistä kirjoista, oli silti ahdistavaa hommaa. Omista vastauksistani tuli melko huonoja, mutta toivon että ne riittävät hyväksyttyyn. Lohdutan itseäni sillä, että opiskelin ihan oikeasti lähes kaiken minkä piti ja kasvatin tietämystäni reilusti. En ole myöskään ikinä noin lyhyessä ajassa lukenut ja omaksunut noin vaativia (ihan normaaleja) tekstejä ruotsiksi. Lukutaito on kohentunut hemmetisti!

Koska täällä Ruotsissa on tämä systeemi, että jokin kurssi voi kestää hetken ja vaatia kaiken ajan, on vaikeaa koota kursseista sopiva paletti. Jos jokin kokonaisuus ei kelpaa, on vähän hankalaa alkaa tekemään omaa kokonaisuutta paloista. Tämä näkyy mulla nyt tämän lukukauden ekassa puoliskossa, kun mun pitäisi kurssivaatimusten mukaan tehdä töitä 70 tuntia viikossa. Toinen lukukauden puolikas taas menee 30 tunnilla. Mulla on koko lukukauden kestäviä kursseja kolme, joista kaksi on nettikursseja (toisessa tehdään ryhmätöitä) ja yksi on helppo kurssi jossa on pakko käydä paikalla 2 h viikossa. Noissa ei yhteensä ole kovin hirveästi työtä. Noista kuitenkin vain yksi on ruotsin kurssi. Ne varsinaiset ruotsin kurssit joita tulin tänne tekemään, on lukukauden alkupuoliskolla noiden kolmen kurssin päällä peräkkäin, ja ne yksin vaativat 100 % opiskeluajasta. Joten kumpiakaan ei oikein voi jättää pois. Hyvänä puolena tässä on se, että mikäli saan nuo vaikeat ruotsin kurssitkin tehtyä, kerään Ruotsin opintopisteitä 45. Niiden pitäisi olla saman arvoisia myös meillä, mutta vastaavuudesta päätetään sitten myöhemmin.

Englanti kansainvälisille opiskelijoille, kurssi jota tarjotaan varmaan kaikkialla, on tietysti suomalaiselle melko helppo. Läpi ei tietenkään pääse luistelemaan, koska tehtäviä pitää tehdä. Tuoltakin kurssilta kuitenkin oppii kaikenlaista, koska kyllähän eri maissa opetuksessa korostetaan ihan eri asioita. Meidän englannin opettajalla on vahva ruotsalainen korostus, mutta onneksi mun ei enää tarvitse opetella ääntämään, ainakaan kovin paljoa. En ainakaan suoraan luota sen ääntämykseen jos tulee vastaan sana, jonka ääntämystä en tiedä. Kurssikavereille olen ollut avuksi, kun monille niiden englannin keskustelutaidot on yhtä hyviä kuin mulle ruotsin - melko heikot siis. Toisten opastaminen ja tukeminen on ollut mukavaa, ja kieltenopettajan tulevaisuus tuntuu järkevältä.

Nyt on siis Från runor till SMS -kurssi, eli ruotsin kielen historia, ohi ja Språken i Norden alkaa. Parin viikon aikana on luettava aivan kamalasti, ja lisäksi mulla on kirjoitustehtäviä kaikista muistakin kursseista juuri nyt. Vähän stressaa, mutta kyllä kaikki onnistuu. Poikaystävän vierailu sattuu juuri sopivaan kohtaan niin että kaiken pitäisi olla tehtynä - ja lisää tulee kunhan hän palaa kotiin.

Vaihtariaktiviteetit on jääny nyt vähemmälle. Jos tykkää heilua baareissa, niin Ruotsissa kannattaa liittyä studentkåriin eli ylioppilaskuntaan. Se maksaa melko vähän, ja sillä saa paitsi opiskelijan statuksen Ruotsissa, niin pääsee myös opiskelijabaareihin. Uumajan baaritarjonta on melko heikkoa jos ei opiskelijabaareja laske mukaan. Busseistahan saa ikäalennusta kun on alle 26 vai 25, joten mihinkään sellaiseen ei välttämättä opiskelijastatusta tarvitse. Itse en liittynyt, eikä se vielä oikeastaan ole haitannut.

Buddyt + jääkiekko

Buddy Programmen mukana päästään katsomaan Elitserien-matsi. Skellefteåssa on maanantaina 20.2. Skellefteå AIK vs. Timrå IK. Lippuja oli varattu bussilastilliselle, mutta ne meni sellasella vauhdilla että lähdetään kahdella bussilla. Nopea pitää kyl olla jos haluaa ehtiä noihin juttuihin mukaan. Luulin olevani vähän turhan ajoissa, olin vasta 31. lähtijä. :P

Samalla katselin tämän alueen jalkapallotarjontaa ja ehdotin Buddy-reissua Allsvenskan-jalkapallo-otteluun Sundsvalliin. Matkaahan sinne on, mutta tekis niin mieli lähteä! Umeå FC pelaa onneksi sitten Superettanissa, joten niitä pelejä pääsen katsomaan. Viisi ottelua ilmeisesti ehdin nähdä ennen Suomeen paluuta, ja siellä odottaakin rakas JJK.

Huomenna aion ainakin vakaasti mennä sinne Björklövenin matsiin, toivottavasti en laiskuuttani jätä menemättä! Polttelee kyllä!

Bussikortti, Uumajan keskusta, Buddy Programme

Kuvaliite: Google+

Eilen tiistaina lähdettiin käymään kaupungissa ekan kerran. Lähtöä edelsi mm. pohdinta siitä, mistä saadaan bussiliput, kun a) käteisellä ei voi ostaa lippuja bussista, b) lähdetään kotoa joltain random-bussipysäkiltä josta ei saa lippuja ja c) ei voida (tai haluta) tilata lippua tekstiviestinä. Selvisi sitten että yksittäislippuja myydään Ålidhem Centrumissa, joten päätettiin lähteä sitten aamulla sitä kautta ja nousta sieltä keskustaan menevään bussiin.

Kioskilla asioimme ruotsiksi ja se meni yllättävän sujuvasti. Mukava, keski-ikäinen miesmyyjä ei yrittänyt alkaa puhua meille englantia, vaan jutteli ruotsia takaisin. Korjasipa vielä, että ensi kerralla pyytäisimme nuortenlippua suoraan.

Yksittäislippu oli jännä. Se oli sellainen samanlainen koneelle näytettävä kortti, johon ilmeisesti voi ladata satunnaisen määrän matkoja. Ostettiin siis sellaiset siitä, koska niitä nuorten 30 päivän kortteja jollaiset haluttiin voi ostaa vaan bussifirman infosta keskustasta.

Molemmat oltiin aika yllättyneitä kun saavuttiin keskustaan. Bussimatkan varrella oli ollu isompia ja pienempiä tornitaloesiintymiä ja vaikka mitä. Yllättäen kun hoksaa punaisen kyltin "Vasaplan" keskellä pikkutaloja niin luultiin olevamme jonkin pikkukylän keskustassa.

Keskustan vanhat puutalot luo aika paljon sitä pikkukylän tuntua. Yhdellä kohtaa kävelykatua tuntui kuin oltaisi Jyväskylässä. Kaverille tuli mieleen Oulu. Noh, kuvista näette itse. Mukavan oloinen pieni kaupunki se oli, mutta ymmärrän aiempia vaihtareita jotka ovat sanoneet ettei siellä oikeastaan tarvinnut käydä.

Meillä oli kaksi varsinaista asiaa keskustaan, eli bussikortin ostaminen ja äänestyspaikan löytäminen. Ensimmäinen sujui vallan helposti. Näin jo bussista sen Ultras Informationin, josta kortit sai, ja pienen pienestä palvelupisteestä saatiin kortit. Ruotsiksi asioitiin ja ruotsia meille puhuttin. (Noh, missään ei tähän mennessä ole alettu puhumaan englantia jos ollaan alettu puhua ruotsia. Hyvä niin!)

Ulkona nähtiin Pressbyrå ja tajuttiin että ne prepaid-kortithan me haluttiin. Valinnanvaraa oli paljon, mutta me oltiin jo niitä eri refill-vaihtoehtoja tutkailtu netistä, joten otettiin sitten sillä perusteella molemmat sama, Halebop. (Silloin tosin oltiin katseltu liittymiä sillä varauksella, että pitäisimme toisiimme paljon yhteyttä. Nyt ollaan hoksattu että fb:n chatissähän me kommunikoidaan jos vaan kotona ollaan, joten ei me puhelinta paljoa kyllä tarvita. Mutta jospa se Halebop ei olisi muutenkaan paha.) Tällä kertaa asiointi oli vaikeampaa koska nuori poika puhui nopeasti ja hieman enemmän murteella. Meni silti eikä jäänyt mitään osaa epäselväksi. Poika hieman ihmetteli, kun ei otettu refilliä, eli siis sitä itse puheaikaa, mutta haluttiin ostaa se vähän myöhemmin. Tutustutaan ensin niihin vaihtoehtoihin uudestaan sitä katsoen, että tullaan puhumaan puhelimessa vähemmän kun alunperin arveltiin.

Pressbyrålta lähdettiin etsimään Suomen suurlähetystöä. Kaverilla oli osoite muistissa, mutta kun päästiin perille, siellä oli hovioikeus. Mentiin silti sisään kysymään neuvoa, koska ei oikein muutakaan keksitty. Siellä respassa mukava nainen googletti suurlähetystön sijainnin ja sitten neuvoi meitä oikeaan paikkaan. Oli kuulemma läheisen sillan juurella oleva tosi korkea talo, "tyyle"-talo. Oltiin vähän kummmissamme mutta lähdettiin sinne ja arveltiin että kyllähän me nyt korkea talo nähdään. "Tyyle"-talo oli Thule-talo. :) Takapihalta, niin kuin nainen neuvoikin, löytyi Suomen suurlähetystön kyltti. Sisälle ei menty, arveltiin että eksytään vasta sitten sinne sisälle, kun käydään äänestämässä. :)

Kaupungissa tuli kylmä ja päätettiin lähteä katsastamaan Strömpilenin ICA Maxi kun kerran oli bussikortitkin. Bussissa oltiin melko varmoja siitä että päästään oikeeseen paikkaan, mutta loppumatkasta hyvin epävarmoja siitä, että jäädäänkö varmasti oikeella pysäkillä. Hypättiin sitten bussista yksi pysäkki liian aikaisin. Sieltä teollisuusalueelta käveltiin sit sinne Maxille, joka kylläkin jo näkyi siihen. Tuntui vähän hölmöltä, varsinkin kun kaupasta tullessa nähtiin se varsinainen pysäkki, jota ei olis kyllä voinut missata. Onneksi ilma oli kuin morsian, aurinko paistoi kirkkaalta pakkastaivaalta ja heijastui koskemattomilta lumikentiltä. Nautittiin säästä (vähän paleltiin myös) ja otin pari valokuvaa, joten ihan täysin ikävä mokamme ei ollut. :) (Ne kuvat on siellä muiden seassa.)

ICA Maxissa oli huono valikoima kaikkea paitsi ruokaa. Löysin astiapyyhkeen, siivousvälineitä ja keitto/jugurttikulhon, mutta suihku- ja keittiösandaalit jäivät yhä puuttumaan.

Kotiin mennessä molempia väsytti hurjasti, ja ajatus siitä, että pitäisi lähteä illalla seurustelemaan ihmisten kanssa tuntui vähintäänkin kurjalta. Oltiin onneksi jo neljän jälkeen kotona, ja niin vaan kuuden jälkeen akkujen latauduttua jaksettiin lähteä yliopistolle.

Siellä alkoi siis Buddy Programme. Meidät jaettiin kai 12 ryhmään, kussakin n. 8 ruotsalaista ja 20-25 vaihtaria. Ryhmissä lähdettiin hetkeksi tutustumaan toisiimme, ja sitten suunnattiin Ålidhem Centrumiin, jossa sijaitsee baari Lokal. Ryhmäläiset oli tosi mukavia ja juttu luisti koko illan, oli tosi hauska ilta. Ehdottoman hyvä idea mennä mukaan tuollaseen ohjelmaan, jos vaihtoyliopistossa sellasta järjestetään!

Kun oli koko illan puhunut englantia, aivot oli selvästi hyvin mukautunu vieraan kielen käyttöön. Kotiin kävellessä oli sellainen olo että ruotsia pitää muistaa puhua, ja paljon. Siinä parin siiderin voimin jutustelin itsekseni ruotsia ja täytyy sanoa, että juttu luisti aika hyvin.

Keittiötilanne, orientaatiokurssi ja muuuta

Toisesta Ålidhem Centrumin kaupasta (eilen käytiin ICA:ssa, tänään Coopissa) löytyi 149 kruunulla (EUR 16,99) paistinpannusetti jossa on yksi iso ja yksi pieni paistinpannu. Aion säilyttää ne keittiössä lukitussa kaapissani. Muuta voi kysymättäkin lainata (jos löytyy puhtaana) mutta tuntemattomien paistinpannunkäyttötaitoihin en kyllä luota. :) Kaverini sai heti ison pannun lainaan, ja mulle silti jäi pieni, ettei tarvitse heti sitä palauttaa. Yay!

Orientaatiokurssi alkoi tänään kolmen tunnin infotilaisuudella. Kovinkaan ihmeellistä infoa ei tullut. Tästä Ruotsin yksi-kurssi-kerrallaan-systeemistä kerrottiin, eli lukukausi on jaettu vielä monesti neljään moduuliin, jotka tehdään peräkkäin. Kustakin saa 7,5 opintopistettä, eli lukukaudesta 30, ja -vuodesta 60. Sit saatiin varmistus sille mitä arveltiinkin, eli Ruotsissa kävellään AINA vasemmassa laidassa, pyöräillään ja ajetaan oikeassa. Ja kirjastokortin yliopistolle saa täyttämällä lomakkeen netissä ja sit vaikka 5 minuutin päästä hakemalla sen kirjastolta.

Huomisen suunnitelmana on lähteä käymään keskustassa. Ostetaan bussikortit Vasaplanilta ja käydään tarkistamassa että tiedetään missä voi äänestää. Ostetaan sellaiset nuorten 30 päivän kortit. Maksaa 425 kruunua (EUR 48,50) ja passaa kaikille alle 26-vuotiaille. Kuukauden aikana voi sitten arvioida bussinkäyttötarvetta ja laskea että olisiko joku matkakortti parempi ostos seuraaville kuukausille. Asioiden jälkeen (ja aikana) varmaankin tutkaillaan keskustaa hieman tarkemmin, kun ei olla tosiaan edes vielä käyty siellä, ajettu ohi, nähty, kuultu tai mitään muutakaan. Kuvia voi joutua ottamaan. Illalla on taas ohjelmaa, varmaan koko illaksi, niin että jos ehtisi käydä jossain hengähtämässä välillä.

Huomeniltana tosiaan alkaa Buddy Programme. En ole ihan varma vielä mitä huomenna tehdään, mutta sepä selviää sitten. En ole tähän mennessä itse kovin paljoa lämminnyt vaihtareiden kanssa heilumiselle, tulee liiaksi laumaolo. Toisaalta on kuitenkin mukava jutustella erilaisten ihmisten kanssa.

Kämppikseksi toiselle puolelle käytävään tuli ruotsalainen Hugo. Se kyseli meiltä heti juttuja ruotsiksi, testasi osataanko yhtään. Vilkkaan olonen kaveri, varmaan tulee jutusteltua jatkossakin.

Nyt on jo selvinnyt että tässä Gluntens vägillä on suunnilleen yksi vaihto-opiskelija kerrosta tai asuntoa kohti. Muut ovat muita ulkomaalaisia opiskelijoita (joitain ruotsalaisia seassa), tutkinto-opiskelijoita jne. On silleen ihan mukavaa olla ulkomaalaisten kanssa, mm. sen takia että ne on samassa asemassa ja tilanteessa täällä kuin mekin.

En koe suurta tarvetta englannin puhumiseen, enkä jaksa virittää juttua vaihtareiden tai muiden ulkomaalaisten takia sen takia että englanti kehittyisi. Ruotsalaisten kans kyllä haluan päästä juttelemaan vielä paljonkin, mutta ei ole vielä kiirettä. Pelkästään se on ollu todella rasittavaa, että kaverin kanssa ollaan jutusteltu ruotsia, eilen melkein koko laivamatka ja pätkiä, ja tänään vähän vähemmän aikaa. Siis mukavaa, mutta kamalan väsyttävää. Väsyttää ihan uskomattoman syvästi pitkän ruotsinpuhumisrupeaman jälkeen. Ja se väsymys on jotain jännää. Tosi syvää.

Eli me nyt lämmitellään tässä, harjotellaan ylipäänsä puhumaan niin että haluaa/uskaltaa/osaa paremmin sitte jutella ruotsalaisten kanssa. Nyt ollaan jo todettu, että a) on mahdollista ymmärtää, ja b) aika paljon asioita pystyy/uskaltaa/osaa natiivillekin ilmaista (eikä vain toisillemme..koska boy, kylläpä ollaankin puhuttu keskenämme aika paljon!) Tulee sellainen olo, että kyllä aika paljon pystyy ilmaisemaan.