Välillä iskee koti-ikävä, varsinkin ruuan suhteen. On aika vaikeeta löytää omia tuttuja ruokajuttuja ellei ne ole jotain kansainvälistä tai sitten jokin perusjuttu, niin kuin vihannes.
Siitä, että haluaa käyttää mieluummin ruotsia kuin englantia, on välillä enimmäkseen harmia.
Pikaruokaa on ikävää tilata, varsinkin jos takana on jono ja työntekijöillä kiire. Tuntuu tyhmältä sönköttää ruotsia ja kysyä joka kysymykseen että anteeksi, voitko puhua hitaammin, kun jos voisi puhua englantia, kaikki menisi sujuvasti.
On ikävä sitä, että tietää miten asiat sujuu, ja sitä että jos ei tiedä, niin voi helposti kysyä ja selvittää asian. Tässä englanti auttaisi vain jälkimmäisessä tilanteessa.
Hyviä puolia on myös.
Oma salakieli. Kaverin kanssa voi normaalilla äänellä jutella henkilökohtaisia tavallisia asioita ravintolassa, bussissa, kaupassa ym. ilman tarvetta miettiä että nyt koko maailma joutuu kuuntelemaan meidän juttujamme. Meidän puhe on muille vain jotain ulkomaalaisten solkotusta.
Siinäkin on huono puoli: Yhdessä ei puhu ruotsia. Toisaalta, suomea tarvitsee. Se auttaa olemaan ulkomailla.
Mitäs muuta.
Keskusteluissa ei pysy vieläkään mukana. Ihmiset puhuu nopeasti ja murteella. Ei tunnu kivalta muistuttaa koko ajan, ettei osaa. Vaikka pitäisi. Tuntuu että on huono, vaikka tämä on kolmas kieli.
Oppitunnilla pysyy mukana. Tuttujen sanojen välit pienenee ja väleissä oleva outo mölinä vähenee. Joskus ymmärtää kaikki ne pienet nopeat sanat, joita tuttu opettaja innostuksissaan käyttää. Yleensä ei. Silti, jos diaesityksissä ei ole tukisanoja tai jos asia ei ole tuttu, paljon jää ymmärtämättä. On kauheaa jos opettaja kysyy tunnilla jotain minulta.
Ihmisiä pitäisi saada kuunnella rauhassa. Yleensä ihmiset on liian mukavia ja yrittävät ottaa mukaan keskusteluun. En halua, en osaa sanoa tähän asiaan mitään. Haluan vaan totutella kuuntelemaan teitä. Mutta tämä jää sanomatta, ja on helpompi olla epäsosiaalinen vaikka ei haluakaan.
Englannin tunneilla voi olla sosiaalinen, ja muiden ulkomaalaisten kanssa. Ihmiset ihastuu ja kehuu kielitaitoa. Ruotsalaisten kanssa on eri juttu. Pitäisi puhua ruotsia. Ei vaan pysty, ei vielä.
Olenko oppinut jotain?
Jos minulle puhutaan huonoa suomea, puhun suomea takaisin. Jos se ei ymmärrä, vaihdan sanoja. Yritän puhua yleiskieltä, selkeästi. Kyllä se kysyy jos se haluaa puhua englantia. Kysyy tai puhuu kysymättä.
Enkö muuta?
Ehkä vähän sitä, miltä tuntuu kuulua vähemmistöön. Tai olla jotenkin huonompi tai kykenemättömämpi kuin kaikki muut. Kielitaidoton tai muuten huono. Ja ihan vaan sen vuoksi, että ei haluaisi käyttää englantia. Yllättävää avartumista.
Kyllä olisi ikävää olla täällä yksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti