Kuvaliite: Google+
Eilen tiistaina lähdettiin käymään kaupungissa ekan kerran. Lähtöä edelsi mm. pohdinta siitä, mistä saadaan bussiliput, kun a) käteisellä ei voi ostaa lippuja bussista, b) lähdetään kotoa joltain random-bussipysäkiltä josta ei saa lippuja ja c) ei voida (tai haluta) tilata lippua tekstiviestinä. Selvisi sitten että yksittäislippuja myydään Ålidhem Centrumissa, joten päätettiin lähteä sitten aamulla sitä kautta ja nousta sieltä keskustaan menevään bussiin.
Kioskilla asioimme ruotsiksi ja se meni yllättävän sujuvasti. Mukava, keski-ikäinen miesmyyjä ei yrittänyt alkaa puhua meille englantia, vaan jutteli ruotsia takaisin. Korjasipa vielä, että ensi kerralla pyytäisimme nuortenlippua suoraan.
Yksittäislippu oli jännä. Se oli sellainen samanlainen koneelle näytettävä kortti, johon ilmeisesti voi ladata satunnaisen määrän matkoja. Ostettiin siis sellaiset siitä, koska niitä nuorten 30 päivän kortteja jollaiset haluttiin voi ostaa vaan bussifirman infosta keskustasta.
Molemmat oltiin aika yllättyneitä kun saavuttiin keskustaan. Bussimatkan varrella oli ollu isompia ja pienempiä tornitaloesiintymiä ja vaikka mitä. Yllättäen kun hoksaa punaisen kyltin "Vasaplan" keskellä pikkutaloja niin luultiin olevamme jonkin pikkukylän keskustassa.
Keskustan vanhat puutalot luo aika paljon sitä pikkukylän tuntua. Yhdellä kohtaa kävelykatua tuntui kuin oltaisi Jyväskylässä. Kaverille tuli mieleen Oulu. Noh, kuvista näette itse. Mukavan oloinen pieni kaupunki se oli, mutta ymmärrän aiempia vaihtareita jotka ovat sanoneet ettei siellä oikeastaan tarvinnut käydä.
Meillä oli kaksi varsinaista asiaa keskustaan, eli bussikortin ostaminen ja äänestyspaikan löytäminen. Ensimmäinen sujui vallan helposti. Näin jo bussista sen Ultras Informationin, josta kortit sai, ja pienen pienestä palvelupisteestä saatiin kortit. Ruotsiksi asioitiin ja ruotsia meille puhuttin. (Noh, missään ei tähän mennessä ole alettu puhumaan englantia jos ollaan alettu puhua ruotsia. Hyvä niin!)
Ulkona nähtiin Pressbyrå ja tajuttiin että ne prepaid-kortithan me haluttiin. Valinnanvaraa oli paljon, mutta me oltiin jo niitä eri refill-vaihtoehtoja tutkailtu netistä, joten otettiin sitten sillä perusteella molemmat sama, Halebop. (Silloin tosin oltiin katseltu liittymiä sillä varauksella, että pitäisimme toisiimme paljon yhteyttä. Nyt ollaan hoksattu että fb:n chatissähän me kommunikoidaan jos vaan kotona ollaan, joten ei me puhelinta paljoa kyllä tarvita. Mutta jospa se Halebop ei olisi muutenkaan paha.) Tällä kertaa asiointi oli vaikeampaa koska nuori poika puhui nopeasti ja hieman enemmän murteella. Meni silti eikä jäänyt mitään osaa epäselväksi. Poika hieman ihmetteli, kun ei otettu refilliä, eli siis sitä itse puheaikaa, mutta haluttiin ostaa se vähän myöhemmin. Tutustutaan ensin niihin vaihtoehtoihin uudestaan sitä katsoen, että tullaan puhumaan puhelimessa vähemmän kun alunperin arveltiin.
Pressbyrålta lähdettiin etsimään Suomen suurlähetystöä. Kaverilla oli osoite muistissa, mutta kun päästiin perille, siellä oli hovioikeus. Mentiin silti sisään kysymään neuvoa, koska ei oikein muutakaan keksitty. Siellä respassa mukava nainen googletti suurlähetystön sijainnin ja sitten neuvoi meitä oikeaan paikkaan. Oli kuulemma läheisen sillan juurella oleva tosi korkea talo, "tyyle"-talo. Oltiin vähän kummmissamme mutta lähdettiin sinne ja arveltiin että kyllähän me nyt korkea talo nähdään. "Tyyle"-talo oli Thule-talo. :) Takapihalta, niin kuin nainen neuvoikin, löytyi Suomen suurlähetystön kyltti. Sisälle ei menty, arveltiin että eksytään vasta sitten sinne sisälle, kun käydään äänestämässä. :)
Kaupungissa tuli kylmä ja päätettiin lähteä katsastamaan Strömpilenin ICA Maxi kun kerran oli bussikortitkin. Bussissa oltiin melko varmoja siitä että päästään oikeeseen paikkaan, mutta loppumatkasta hyvin epävarmoja siitä, että jäädäänkö varmasti oikeella pysäkillä. Hypättiin sitten bussista yksi pysäkki liian aikaisin. Sieltä teollisuusalueelta käveltiin sit sinne Maxille, joka kylläkin jo näkyi siihen. Tuntui vähän hölmöltä, varsinkin kun kaupasta tullessa nähtiin se varsinainen pysäkki, jota ei olis kyllä voinut missata. Onneksi ilma oli kuin morsian, aurinko paistoi kirkkaalta pakkastaivaalta ja heijastui koskemattomilta lumikentiltä. Nautittiin säästä (vähän paleltiin myös) ja otin pari valokuvaa, joten ihan täysin ikävä mokamme ei ollut. :) (Ne kuvat on siellä muiden seassa.)
ICA Maxissa oli huono valikoima kaikkea paitsi ruokaa. Löysin astiapyyhkeen, siivousvälineitä ja keitto/jugurttikulhon, mutta suihku- ja keittiösandaalit jäivät yhä puuttumaan.
Kotiin mennessä molempia väsytti hurjasti, ja ajatus siitä, että pitäisi lähteä illalla seurustelemaan ihmisten kanssa tuntui vähintäänkin kurjalta. Oltiin onneksi jo neljän jälkeen kotona, ja niin vaan kuuden jälkeen akkujen latauduttua jaksettiin lähteä yliopistolle.
Siellä alkoi siis Buddy Programme. Meidät jaettiin kai 12 ryhmään, kussakin n. 8 ruotsalaista ja 20-25 vaihtaria. Ryhmissä lähdettiin hetkeksi tutustumaan toisiimme, ja sitten suunnattiin Ålidhem Centrumiin, jossa sijaitsee baari Lokal. Ryhmäläiset oli tosi mukavia ja juttu luisti koko illan, oli tosi hauska ilta. Ehdottoman hyvä idea mennä mukaan tuollaseen ohjelmaan, jos vaihtoyliopistossa sellasta järjestetään!
Kun oli koko illan puhunut englantia, aivot oli selvästi hyvin mukautunu vieraan kielen käyttöön. Kotiin kävellessä oli sellainen olo että ruotsia pitää muistaa puhua, ja paljon. Siinä parin siiderin voimin jutustelin itsekseni ruotsia ja täytyy sanoa, että juttu luisti aika hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti